Kouvolassa työskentelevän Jaakko Kemppaisen mukaan Suomessa on kymmeniä pelimiljonäärejä — Pelitaiteen läänintaiteilija kehuu suomalaisten kovaa peliosaamisen tasoa

Pelit ovat lähteneet immersiivisyyteen mukaan muita taiteen lajeja nopeammin. Suomessa on kova taso pelipuolella, Kemppainen arvioi.

Jaakko Avikainen

Jaakko Kemppainen kuvattiin Mikkelin taidemuseossa Niina Mantsisen teoksen äärellä.
Jaakko Kemppainen kuvattiin Mikkelin taidemuseossa Niina Mantsisen teoksen äärellä.

Pelitaiteen kautta aikain ensimmäinen läänintaiteilija Jaakko Kemppainen luennoi pelitaiteen kokemuksesta Puhetta taiteesta -tilaisuudessa Mikkelissä keskiviikkona. Ennen tilaisuuden alkua Kemppaisella oli aikaa vastata muutamaan kysymykseen.

Millaisia asioita ihmiset tulevat kysymään pelitaiteen läänintaiteilijalta?

— Kysymyksiin vastatessani olen aika usein päätynyt nostamaan esiin sitä, miten monimuotoinen meidän pelikulttuurimme on. Se ei ole pelkästään kännykkäpelejä tai digitaalisia pelejä, vaan esimerkiksi lauta-, rooli- ja liveroolipelejä.

Mikä on suurin väärinkäsitys, mikä ihmisillä on pelimaailmasta?

— Hyvin yleisesti ajatellaan, että peleissä olisi aina kilpailuelementti mukana ja että se aiheuttaisi pelaajissa riippuvuutta. Loppujen lopuksi iso osa nykyajan peleistä on jotakin muuta.

Miten taidemaailman ilmiö, immersiivisyys liittyy pelimaailmaan?

— Pelit ovat lähteneet immersiivisyyteen mukaan paljon nopeammin kuin muut taiteen lajit. Pelipuolella on ollut sellaisia teknologiaintoilijoita, jotka ovat lähteneet rohkeasti kokeilemaan rajoja ja saavuttaneet onnistumisia, joiden kautta on tullut myyntiä ja taas uusia mahdollisuuksia.

— Bisnespuoli ajaa luovuutta peleissä eteenpäin. Muussa taiteessa asia on valitettavasti toisin. Toisaalta liika rahantulo alkaa kahlita luovuutta.

Joka kerran, kun käynnistän teoksen, se koskettaa minua. — Jaakko Kemppainen

Onko Suomessa paljon pelimiljonäärejä?

— On varmasti. Sanoisin, että kymmeniä.

Kuinka korkea suomalaisen pelintekemisen laatu on?

— Meillä on pelipuolella todella kova taso. Firmat ovat henkilöstömäärällisesti enemmän ja vähemmän pieniä, mutta se pieni porukka tekee tehokkaasti hyvää, laadukasta jälkeä. Meillä on paljon ihan maailmanluokan pelifirmoja.

Myös pienemmistä firmoista nousee aina silloin tällöin maailmanluokan tekijöitä.

Minkä verran on sitä porukkaa, joka tekee varteenotettavaa pelitaidetta?

— Saman verran. Se, kokeeko pelintekijä itsensä taiteilijaksi, on hyvä kysymys. Monetkaan eivät taida vielä tällä hetkellä ajatella niin.

Esitelläänkö pelitaidetta 50 vuoden kuluttua taidemuseoissa?

— Ennemminkin viiden vuoden kuluttua. Isoissa museoissa maailmalla on ollut jo pelattaviakin pelejä. Suomessa Ars17-näyttelyssä oli mukana Reija Meriläisen Survivor.

— Läänintaiteilija-kaudellani haluaisin nähdä sen, että jossain museon teemanäyttelyssä olisi mukana peliteoksia.

Loppuun paha kysymys: Mikä on maailmanhistorian taiteellisesti paras peli?

— Se voisi olla The Beginner´s Guide. Se on Davey Wredenin luoma, eräänlainen metapeli, joka käsittelee pelintekijän aivoituksia. Olen itse tehnyt pelejä 18 vuotta työkseni — joka kerran, kun käynnistän teoksen, se koskettaa minua.

Uusimmat uutiset