Arvio: Onnen maa sykkii intoa ja aitoutta Tirvalla

Markku Pölönen: Onnen maa. Ohjaus Minna Pasi. Tanssi ja koreografiat Anu Toivola, lauluopetus ja stemmat Riikka Pelkonen, puhetekniikka Heini Nikander, puvustus Marianne Vihervaara ja Tiina Niemi, lavastus Jari-Pekka Muotio ja Heini Korhonen. Bändi Anu Vilamaa, Jouko Pasi, Jukka Ollikainen, Noora Vilamaa. Rooleissa mm. Markku Heino, Roni Leppä, Margareetta Huhtinen, Heini Nikander, Sanna Vähä-Konka, Elina Vainonen, Marko Marttinen, Heli Frosti. Tirvan nuorisoseuran kesäteatterin ensi-ilta 5.7.

Jälleen kerran Tirvalla tehdään valloittavaa kesäteatteria. Elokuvista ja televisiosta tuttu, maalaisromantiikkaa ja 60-lukua tihkuva Markku Pölösen Onnen maa sykkii intoa ja aitoutta, jota sade ei pysty huuhtomaan.

Sinänsä Minna Pasin ohjaus on vankkaa tekoa. Perustaan on panostettu: esiintyjien hyvin harjoitettu puheilmaisu mahdollistaa roolien kokonaisvaltaisen ja varman tulkinnan.

Ilmeikkäät joukkokohtaukset toimivat. Laulut soivat täyteläisinä. Näyttämöllä pelmuavat lapset varmistavat tulevaisuuden.

Näytelmävalinta istuu tirvalaisille — jos jotakuta se ei miellytä, syy löytyy katsojan omasta tangovastaisuudesta ja repliikkien hersyvän karjalaismausteisen kielen karsastamisesta. Verevä, ruisleivän ja mansikan makuinen kokonaisuus tulvii tunnelmaa, kesää, elämän kiertokulkua ja lämpöä.

Ensi-illan hetkittäinen kankeus johtui pyörönäyttämön hitaudesta ja siitä, että ajoitus ei ollut ihan tarkkaa. Se hioutuu. Enemmän minua mietityttää tasapaksuus.

Pölönen käsittelee rakkautta Heikkisen perheen ylisukupolvisen tarinan kautta. On vanhaisännän (Antti Niemi) ja -emännän (Saara Kankala) liikuttava yhteinen polku, ja isoveli Aarnen (Jari-Pekka Muotio) ja hänen vaimonsa Tertun (Leena Muotio) kumppanuus. On hummailijaveli Tenho (Simo Nykänen), joka pyörii kahden naisen hyrrässä.

Mikään tarinoista ei nouse yli muiden. Koska muukaan tematiikka ei syvenny, kokonaisuus jää kesän tapahtumien tallenteeksi.

Mutta mitä siitä, kun lumoava Tapi-poika (Sanni Mankki) vilistää tanhuvilla ja Roni Leppä kajauttaa tangon mahtavasti, kuin Reijo Taipale konsanaan.

Muokattu 9.7. kello 12.29: korjattu Sanni Mankin nimi.

Hyvää: Musiikki, ajan henkeä huokuva lavastus ja puvustus, into
Huonoa: Hitaat siirtymät venyttävät kokonaisuutta; toteava, ei pohtiva tai kysyvä ote