Kirja-arvio: Antti Salmisen sienistä kertova Mir ulottaa rihmastonsa moneen suuntaan — Romaani vaikuttaa aluksi käsittämättömältä, eikä sitten suostu enää sulkeutumaan

Antti Salminen: Mir. 226 s. Poesia 2019.

Kirja-arvio: Antti Salmisen sienistä kertova Mir ulottaa rihmastonsa moneen suuntaan — Romaani vaikuttaa aluksi käsittämättömältä, eikä sitten suostu enää sulkeutumaan

Kun ihmisen jälkeinen aika on entistä lähempänä, katse on luotava siihen, mitä meidän jälkeemme tänne jää. Antti Salmisen romaani Mir työntyy syvälle mykosfääriin, sienien maailmaan.

Nämä oudot eliöt ovat läsnä kaikkialla hengitysilmasta lähtien, eikä metsästä syksyisin kerättävä itiöemä ole kuin pieni osa suurta maanalaista kokonaisuutta.

Jatkumoon kuuluu myös Mir, sillä se on kiinteässä yhteydessä muutaman vuoden takaiseen, harvinaisella tavalla sekä Kalevi Jäntin että Tähtivaeltaja-palkinnon voittaneeseen Lomonosovin moottoriin.

Molemmat teokset sijoittuvat jonnekin tulevaisuuteen, yhteiskunnallisen ja ekologisen romahduksen jälkeiseen maailmaan.

Tänä epävakaana aikana pärjätäkseen on haettava oppia sieniltä, joilla on ollut miljoonien vuosien saatossa monenlaisia sivilisaatioita ja suhteita muuhun elolliseen ja elottomaan.

Kirjailijan työn ohella Salminen on 2010-luvun merkittävimpiä suomalaisia filosofeja ja kokeellisuudesta kirjoittanut esseisti. Ymmärrettävästi hänen romaanitaiteensakaan ei ole muodoltaan sitä perinteistä laatua.

Mir avautuu vähitellen

Aluksi käsittämättömältä vaikuttava Mir avautuu kuitenkin vähitellen. Muutaman rivin tai sivun parin fragmenteista aukeaa moneen suuntaan rihmastonsa ulottava teos, joka ei suostu enää sulkeutumaan.

Tieteiskirjallisuutta oleva teksti on samaan aikaan sekä pakahduttavan runollista että konkreettista.

Salmisella on myös jäljittelemätön huumorintaju, joka näkyy pieteetillä tehdyn maailmanrakennuksen ohella erilaisten tekstilajien yhdistelyssä. Paikoin romaani on haastavuudestaan huolimatta jopa hykerryttävää luettavaa.

Franz Kafkaa siteeraten: kokonaisuus näyttää tosin mielettömältä, mutta omassa lajissaan täydelliseltä

Hyvää: Äärimmäisen omintakeinen ja hallittu teos.

Huonoa: Tinkimättömyys ei puhuttele kaikkia.

Erityistä: Kirja toimii itsenäisesti, mutta sisältää runsaasti viitteitä sisarteokseensa Lomonosovin moottori.

Luetuimmat