Elokuva-arvioissa uusi Terminaattori huimaa toiminnallaan ja Doctor Sleep jatkaa Hohdon karmaisevaa tarinaa — Tuhmailuelokuva on kriitikon mielestä vuoden kotimainen hitti

Kerry Brown

Arska on palannut. Ja taas kerran luvassa on ruudinkatkua. 
Arska on palannut. Ja taas kerran luvassa on ruudinkatkua. 

Tulevaisuuden turpaanvetoa

Terminator: Dark Fate (Yhdysvallat/Kiina, 2019)

Ohjaus: Tim Miller. Käsikirjoitus: James Cameron, Charles H. Eglee, Josh Friedman, David S. Goyer, Justin Rhodes, Billy Ray.
Rooleissa: Arnold Schwarzenegger, Linda Hamilton, Mackenzie Davis, Natalia Reyes, Gabriel Luna, Diego Boneta.
Kesto: 128 min. K-16.

Terminator (1984) ja Terminator 2 – Tuomion päivä kuuluvat kaikkien aikojen parhaimpiin toimintaleffoihin.

Yhdistelmä kylmää fatalismia ja hekumoivaa futurismia tekivät hyvin tunteisiin vetoavia tarinoista, jotka kertoivat ajassa matkustavasta tappajakyborgista. Elokuvat tuntuivat vangitsevan ihmisten olennaisia pelkoja, jotka liittyivät teknologian kehitykseen.

Jälkeenpäin Terminator-brändin alla on ilmestynyt joitakin ihan kelvollisia jatko-osia. Mikään ei kuitenkaan ole tullut lähellekään alkuperäisten elokuvien taikaa.

Nyt puikoissa on animaation ja tehosteiden puolelta ponnistanut Tim Miller. Hänellä on selkeästi silmää tehdä huimaavia kohtauksia.

Kovassa vedossa oleva Arnold Schwarzenegger tarjoilee elokuvaan sen parhaimpia kevennyksiä. Lopulta kyseessä on kuitenkin naisten kantama elokuva. Linda Hamilton tekee väkevän comebackin Sarah Connerina.

Tarinan keskiössä ovat tulevaisuudelle tärkeä Dani (Natalia Reyes) ja tätä suojeleva muunneltu ihminen Grace (Mackenzie Davis). Pahana tappajarobottina nähdään Gabriel Luna, joka ei kuitenkaan aivan nouse Schwarzeneggerin tai T2:n Robert Patrickin tasolle.

Usein Dark Fatelta toivoisi vain yhä enemmän silmitöntä turpaanvetoa. Kun toimintakohtaukset on näin hyvin tehtyjä, on niistä pois siirtyminen pettymyksellistä.

Kerronnallisesti tutut elementit ovat mukana, mutta niitä eheytetään hyvin varovasti. Ensimmäisten Terminaattoreiden kuvaama uhka maailmanlopusta oli käsinkosketeltava. Nyt vihjaaminen suurempaan tarinaan tuntuu vain kiusaukselta.

Toimintaa ja hyvää viihdettä odottava palkitaan avokätisesti.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Upeita toimintakohtauksia.

Huonoa: Kuluneiden kuvioiden uudelleenlämmittelyä.

Erityistä: Ekojen osien ohjaaja James Cameron palaa käsikirjoittajana ja tuottajana.

Helsinki-filmi

Mona (Krista Kosonen) dominoi Juhaa (Pekka Strang).
Mona (Krista Kosonen) dominoi Juhaa (Pekka Strang).

Toisenlaista kotimaista draamaa

Koirat eivät käytä housuja

Ohjaus: J-P Valkeapää. Käsikirjoitus: J-P Valkeapää, Juhana Lumme.
Rooleissa: Pekka Strang, Krista Kosonen, Ilona Huhta, Jani Volanen, Oona Airola.
Kesto: 106 min. K-16.

Tämä leffa ei piiskaa säästä, eivätkä poroporvarit luultavasti elokuvalle syty. Teattereissa pyörii punastelijoiden onneksi muutakin. Kyseessä on vuoden kotimainen art house -hitti, joka on saanut tyylilleen yllättävän laajan levityksen.

Luvassa on nimittäin sanoinkuvaamatonta tuhmailua. Moista touhua on harvoin todistettu, ellei kyseessä ole ollut jo parilla seppeleellä kruunattua elokuvataidetta.

Juha (Pekka Strang) hakee elämänsä suolalle hieman pippuria. Se ei valitettavasti löydy kotoa, vaan Monan (Krista Kosonen) buduaarista.

Kaksikon väille muodostuu väkevä suhde, jonka aikana Juha todellakin löytää itsensä. Myös Mona avautuu saadessaan alistuvan kohteensa kuoren rikottua. Villinä aloitettu suhde on tarkoitetta vastavuoroisempi.

Aivan hahmojensa ihon alle Koirat eivät käytä housuja -elokuva ei pääse. Se esittelee villejä ajatusmaailmoja hyvin luonnollisesti, muttei koskaan täysin astu hahmojensa saappaisiin.

Kuvauksessa säilyy etäisyys, jonka luonnollistaminen olisi voinut tehdä elokuvasta kotimaisen klassikon. 

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Roolit. Kuvaus.

Huonoa: Tarina jää melko kylmäksi.

Erityistä: Palkittu lukuisilla elokuvafestareilla, kuten Texasin Fantastic Festillä.

Jessica Miglio

Hohto-elokuvasta tuttu Danny (Ewan McGregor) palaa taas mieltä sekoittavaan painajaismaailmaan.
Hohto-elokuvasta tuttu Danny (Ewan McGregor) palaa taas mieltä sekoittavaan painajaismaailmaan.

Kingin vanhoja painajaisia

Doctor Sleep (Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus: Mike Flanagan. Käsikirjoitus: Stephen King, Mike Flanagan.
Rooleissa: Ewan McGregor, Rebecca Ferguson, Jacob Tremblay.
Kesto: 152 min. K-16.

Stephen Kingin materiaali on noussut lähivuosina hyvin ajankohtaiseksi. Hänen tarinoitaan on myös toteutettu paljolti aiempaa kunnioittavammin.

Männävuosina King sai toimia monesti vain lähteenä halvalle pelottelulle. Nyt tarinoita käsitellään tärkeänä kulttuurihistoriana, joissa on tiettyä aikaa leimaava merkki.

Doctor Sleep on Kingin Tohtori Uni -kirjaan perustuva elokuva. Versiosta tekee mielenkiintoisen se, että King on monesti kertonut vihaavansa Stanley Kubrickin Hohto-elokuvaa.

Nyt kyseessä on kuitenkin tarina, joka on paljolti jatkoa filmatisoinnille. Aivan kuin King olisi tehnyt sovinnon Kubrickin leffan kanssa.

Doctor Sleep nimittäin seuraa vahvasti Hohdon nuotteja. Hohdossa nähdyn Jack Nicholsonin esittämän Jack Torrancen poika Danny (Ewan McGregor) on kasvanut aikuiseksi.

Danny Torrancen niskassa on ymmärrettävästi paljon traumoja. Nämä traumat ovat kuitenkin avaimia toiseen maailmaan.

Elokuva luistelee taidokkaasti Kingin luoman hourepainajaisen ja Kubrickin kuvaileman metafyysisen kummitustalotarinan välillä.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Henkilövetoinen kauhu.

Huonoa: Viittaukset vanhaan halventavat kokonaisuutta.

Erityistä: Ewan McGregor on lähes saman ikäinen kuin Hohdossa roolia näytellyt Danny Lloyd.

Metro-Goldwyn-Mayer Pictures

Tutut Addamsin perheen hahmot palaavat nyt animaatiohahmoina.
Tutut Addamsin perheen hahmot palaavat nyt animaatiohahmoina.

Pölhöjä synkistelijöitä

Perhe Addams (Yhdysvallat/Kanada, 2019)

Ohjaus: Greg Tiernan, Conrad Vernon. Käsikirjoitus: Matt Lieberman.
Alkuperäisissä äänirooleissa: Charlize Theron, Oscar Isaac, Nick Kroll, Chloë Grace Moretz, Finn Wolfhard, Catherine O'Hara, Martin Short.
Suomenkielisissä äänirooleissa: Henri Piispanen, Hannamaija Nikander, Saana Norra, Rasmus Kärkkäinen.
Kesto: 88 min. K-7.

Addamsin perheen tarinat ovat olleet Yhdysvalloissa tärkeä osa populaarikulttuuria. Gomezin ja Mortician hahmot ovat tuttuja niin Barry Levisonin elokuvista kuin televisiostakin.

Uusi versio ottaa melko laiskasti vanhat hahmot ja käyttää niitä jo nähtyyn tarinaan. Elokuvassa on hyvin vähän mitään aidosti uutta. Ääninäyttelyä myöten kaikki on liian varman päälle pelattua.

Hahmoista on luotu tietokoneanimaatioina karkeita karikatyyrejä. Visuaaliset vitsit tuntuvat turhan vanhoilta.

Jopa karvaisen Se-hahmon näkeminen on parin vitsin jälkeen hyvin kulunutta. Kaikki hahmot seuraavat toisiaan mitäänsanomattomuuden hautaan.

Kyseessä voi olla ihan kiva Halloween-elokuva outoine hahmoineen, mutta se ei tarjoa Addamsin perheen tarinaan mitään mielenkiintoista.

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Animaatio.

Huonoa: Kuluneet juonikuviot.

Erityistä: Amerikkalaisessa versiossa kuullaan Oscar-voittajia.

Uusimmat uutiset