Kirja-arvio: Maanpaossa elävän turkkilaiskirjailijan uusi kirjaa kertoo naisista, jumalista — ja Turkista tänään

Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä. Gummerus 2018, 484 s.

Kirja-arvio: Maanpaossa elävän turkkilaiskirjailijan uusi kirjaa kertoo naisista, jumalista — ja Turkista tänään

Peri-tytöstä kasvoi uskonnollisen äidin ja maallistuneen kemalistisen isän ristivedossa ristiriitainen ja epävarma opiskelija Oxfordiin. Veljet, toinen radikaalivasemmistolainen, toinen vanhoillinen nationalisti, lisäsivät lapsen hämmennystä.

Aikaikkuna hyppii sujuvasti Perin lapsuudessa ja kouluajoissa, ratkaisevissa opiskeluvuosissa ja edelleen nykypäivän Istanbulissa, jossa Peristä on kuoriutunut arvostettu vaikka vähän kummallinen kotirouva. Aikasiirtymissä ei ole teennäistä kikkailua, vaan ne ovat selkeästi otsikoituja.

Elif Shafak punoo Perin ympärille teemoja moneen suuntaan. Turkin nykytilanne, jumala ja islam, perhe ja naisen asema, valta ja väkivalta saavat osansa. Perin tavoin myöskään Shafak ei halua maalata itseään mihinkään nurkkaan, vaan jättää lukijan ymmärrykselle ja tulkinnalle tilaa.

Rakenne ja juonenkuljetus kulminaatiopisteeseen pitävät kuitenkin huolen siitä, että mielenkiinto säilyy herkeämättä.

Opiskeluaikainen kämppäkolmikko koostuu vapaamielisestä ja kärkevästä Syntisestä, islamilaisesta feminististä Uskovasta ja Epävarmasta, joka on tietenkin Peri itse. Kaiken taustalla liikkuu arvoituksellinen professori Azurin hahmo, joka alkuteoksen ilmestymisvuonna 2016 jo ennakoi tulevaa metoo-keskustelua.

Eri suuntiin liikkuvat teemat vaativat paljon tekstitilaa. Tekstiä lisää myös ornamentaalinen kieli, joka pulppuaa runollisia kuvia kuin Pamukkalen lähteet. Rakenne ja juonenkuljetus kulminaatiopisteeseen pitävät kuitenkin huolen siitä, että mielenkiinto säilyy herkeämättä. Itse asiassa tekstin yksityiskohtiin täytyy melkein pakottaa itsensä pysähtymään.

Useiden vakavasti otettavien turkkilaisten nykykirjailijoiden tavoin Elif Shafak asuu Turkin ulkopuolella. Ne muut ovat nähtävästi tapettuja, vangittuja taikka kirjailevat yhdentekeviä. Turkin tilanne on masentava, mutta tässäkin Shafak tunnustautuu Epävarmaksi. Kotimaa on ihmiselle rakas, toteaa Shafak, mutta jatkaa:

”…koska kirjailjoiden ja runoilijoiden on asetettava valtioiden rajat ja kulttuurien väliset kuilut kyseenalaisiksi yhä uudelleen, heillä on itse asiassa vai yksi kotimaa, joka on ikuinen ja kulkee aina heidän mukanaan. Tarinoiden maa.”

Aika hyvin sanottu.

Hyvää: Kaunista kieltä, taitava juoni- ja teemarakenne.

Huonoa: Azurin hahmo jää jotenkin torsoksi.

Erityistä: Erinomaista taustaa nyky-Turkin tilanteen ymmärtämiseen.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset