Tarantinon nostalginen rakkauskirje Hollywoodille saa Kouvolan Sanomien kriitikolta neljä tähteä — Myös dokumentti kuulennosta kerää kehuja

Once Upon a Time... in Hollywood on elokuva elokuvia rakastaville. Ensi-illoissa myös kunnianosoitus vanhoille reggaetähdille ja dokumentti Apollo 11 -kuulennosta.

Andrew Cooper

Elokuvauransa ehtoopuolella oleva Rick Dalton (Leonardo DiCaprio) sekaantuu Mansonin perheen hirmutekoihin Quentin Tarantinon innolla odotetussa uutuudessa.
Elokuvauransa ehtoopuolella oleva Rick Dalton (Leonardo DiCaprio) sekaantuu Mansonin perheen hirmutekoihin Quentin Tarantinon innolla odotetussa uutuudessa.

Tarantinon rakkauskirje Hollywoodille

Once Upon a Time… in Hollywood (Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Quentin Tarantino.

Rooleissa: Leonardo DiCaprio, Brad Pitt, Margot Robbie, James Marsden, Dakota Fanning, Timothy Olyphant, Tim Roth, Margaret Qualley, Al Pacino, Kurt Russell, Luke Perry.

Kesto: 162 min. K-16.

Quentin Tarantinon elokuvat ovat aina tapauksia. Varsinkin kun ohjaaja-käsikirjoittaja on luvannut lopettaa kymmenenteen ohjaukseensa. Once Upon a Time… in Hollywood on Tarantinon yhdeksäs.

Ohjaaja on paremmassa terässä kuin yli vuosikymmeneen. Hän on itsevarma, muttei sorru liialliseen tyylittelyyn. Vaikka elokuva on pitkä, se ei missään vaiheessa jää esittelemään mahtiaan ilman oikeaa tarinan tukemista. Jotakin, mihin Tarantino harmillisen usein sortuu.

Tarina kertoo Hollywoodista ja muuttuvista ajoista. Tarinan päänä toimii Rick Dalton (Leonardo DiCaprio). Aivan sattuman kautta hänen naapurinaan asuu Sharon Tate (Margot Robbie) – näyttelijä, joka joutui tosielämässä inhan kultin tähtäimeen.

Tarina muuttaa todellisia tapahtumia, mutta yrittää pysyä vaikeille aiheille kunnioittavana.

Tarantinon kaltaiselle elokuvan rakastajalle aikakausi on täydellinen.

Elokuva esittelee huolella ja ajan kanssa Daltonin hahmon työhistoriaa ja sitä, minkälaisissa rooleissa tämä on esiintynyt Al Pacinon näyttelemän elokuvatuottajahahmon toimesta. Homma on kuitenkin tärkeä, koska noin kymmenen minuutin sisään Daltonin urasta ja tämän kokemasta Hollywoodista muodostuu ehyt ja elävä.

Sharon Tate ei saa samanlaista kohtelua, koska kyseessä on aito henkilö. Sen sijaan Tarantino keskittyy Taten kohtauksissa esittelemään häntä säteilevänä ihmisenä, joka oli urallaan hurjassa nousukiidossa.

Kyseessä on kahden hyvin erilaisen uran kuvaaminen ”uuden Hollywoodin” murroskohdassa. Kultaisen ajan westernit ovat jäämässä historiaan ja fiksummat, särmikkäämmät elokuvat ovat tulevaisuus.

Tarantinon kaltaiselle elokuvan rakastajalle aikakausi on täydellinen. Vuonna 1969 ohjaaja saa luvan kastaa varpaansa kahteen eri aikakauteen. Todellista muutosta edustaa kuitenkin Charles Mansonin ”perhe” ja näiden kylmäävä filosofia — päätös viattomuuden ajalle.

Brad Pittin näyttelemä stuntmies Cliff saa luvan olla katsojan linssi aikakauteen ja paikkaan. Cliff on ehkä Hollywoodin ammattilainen, mutta aina ulkopuolinen. Hänen kokemansa maailma poikkeaa elokuvatähtikaverinsa omasta. Cliff elää unelmien reunalla — aina varautuneena tippumaan.

Once Upon a Time… on elokuva elokuvia rakastaville. Se on nostalginen trippi, jossa jokainen yksityiskohta on toteutettu rakkaudella ja huolella.

Itse tarina antaa odottaa itseään ja tarjoilee lopulta aitoja yllätyksiä katsojille, jotka luulevat tietävänsä, mihin elokuva on tähtäämässä.

Tarantinon tavaramerkkimäinen dialogi ja loistavat roolisuoritukset pitävät kaiken sähköisenä.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Ajankuva. Näyttelijät. Dialogi.

Huonoa: Muutama laahaava kohtaus.

Erityistä: Jäi Luke Perryn viimeiseksi elokuvarooliksi.

Suurenmoinen kuumatkan kuvaus

NASA

Uusi dokumentti juhlistaa Neil Armstrongin ja kumppanien kuumatkan 50-vuotispäivää.
Uusi dokumentti juhlistaa Neil Armstrongin ja kumppanien kuumatkan 50-vuotispäivää.

Apollo 11 (Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus: Todd Douglas Miller.

Kesto: 93 min. Sallittu.

Apollo 11 -kuulennosta tuli kuluneeksi tämän vuoden heinäkuussa 50 vuotta. Astronautit Neil Armstrong, Buzz Aldrin ja Michael Collins astuivat historiankirjoihin yhdellä ihmiskunnan suurimmista saavutuksista.

Ohjaaja Todd Douglas Miller on saanut käsiinsä ainutlaatuista 65 mm:n filmimateriaalia ja tuhansia tunteja äänitteitä. Niistä hän on koonnut elokuvan, joka esittelee hyvin tutun tarinan. Samalla paljastaa yksityiskohtia, jotka ovat aiemmin jääneet harvojen tietoon.

Esille nousevat huolellinen valmistautuminen ja urakan käsittämätön kokoluokka. Kolmen sankarihahmon takana seisoo armeijallinen uurtavia teknikkoja, insinöörejä, huoltohenkilöitä, tiedemiehiä ja lääkäreitä. On inspiroivaa nähdä kuinka kuumatkan haaste saa kaikki puhaltamaan yhteen hiileen aikana, jolloin Yhdysvallat kävi läpi suuria mullistuksia. Osa kansasta piti isojen ja kalliiden rakettien rakentamista sulana hulluutena.

Laadukas ja suurikokoinen filmiformaatti saa dokumentin tuntumaan hyvin elokuvalliselta. Mukana on eeppisiä kuvia, joista monet Hollywood-spektaakkelit voivat vain haaveilla.

Ohjaaja itse on tehnyt mittavan työn leikatessaan kaiken kasaan. Lopputulos on hyvin rullaava ja maltilla kasvava teos, joka juhlistaa ihmisen seikkailunhimoa, uteliaisuutta ja rajojen rikkomista.

 

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Upea kuvamateriaali. Inspiroiva kertomus.

Huonoa: —

Erityistä: Elokuvan elektroninen musiikkiraita on toteutettu täysin vuoden 1969 instrumenteilla.

Kunnianosoitus vanhoille reggae-tähdille

Nicolas Maslowski

Congos -yhtyeestä tutut Kiddus I, Winston McAnuff ja Cedric Myton toimivat reggae-kultturia luotaavan dokumentin keskushahmoina.
Congos -yhtyeestä tutut Kiddus I, Winston McAnuff ja Cedric Myton toimivat reggae-kultturia luotaavan dokumentin keskushahmoina.

Inna de Yard (Ranska, 2019)

Ohjaus: Peter Webber.

Kesto: 99 min. K-12.

Jos jamaikalaiset rytmit ovat lähellä sydäntä, on Inna de Yard pakkokatsottavaa. Kyseessä on aurinkoinen pläjäys musiikkia, mutta se ei ole ainoastaan fiilistelyä ja musiikkipätkiä. Elokuvan tähdet Ken Boothe, Kiddus I, Winston McAnuff ja Cedric Myton avaavat mielenkiintoisesti reggae-musiikin histroriaa ja ilmiön vaikutusta yhteiskunnallisiin vaiheisiin.

Paremmin historiallisten draamaelokuvien ohjaajana tunnettu Peter Webber osoittaa ymmärtävänsä erittäin hyvin kuvaamansa aihepiirin. Elokuva ei missään vaiheessa turvaudu latteuksiin, eikä halua alentaa musiikin syntypaikkaa Kingstonia vain sosiaalisen draaman vaaralliseksi pesäkkeeksi.

Kamera seuraa kohteitaan rennolla otteella. Mukana on puhuvia päitä, jotka tarjoavat dokumentille narratiivin. Ne rakentavat melko ehyen historiantunnin yhdestä Jamaikan tärkeimmistä vientituotteista.

Puhuvien päiden lisäksi Webber tarjoilee arkistomateriaalia levottomuuksista, mutta myös paljon letkeää jammailua.

Musiikkisessioissa tuntuu vanhojen ukkojen eletty elämä, mutta miehet ovat yhä notkeita ja energisiä muusikoita ja esiintyjiä. Isompaa keikkaa on käyty kuvaamassa Pariisin legendaarisella Le Trianon teatterilla saakka.

Inna de Yard onnistuu myös pysyttelemään sopivan kaukana kuluneimmista kliseistä, joita reggae-musiikkiin usein liitetään. Kyseessä ei ole mikään ganja-savun täyttämä huume-elokuva.

 

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Musiikki. Historia.

Huonoa: Rajaa reggaen historian vain parille vuosikymmenelle.

Erityistä: Elokuvassa esiintyvät myös muun muassa vokalistit Judy Mowatt ja Winstonin poika Kush McAnuff.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut