Teatteriarvio: Pikakierros menneeseen

Voimateatteri: Oravalan kartano – kevät 1918. Ohjaus ja käsikirjoitus: Piia Kleimola. Ensi-ilta Oravalan kartanolla 7.9.

Paula Liikanen

Edvard, Martha ja lapset pakenevat punakaartin ammuskelua kohti Kymijoen rantaa.
Edvard, Martha ja lapset pakenevat punakaartin ammuskelua kohti Kymijoen rantaa.

Vähitellen loppua kohti kaartuvaan sisällissodan muistovuoteen on mahtunut monenlaisia taiteellisia näkemyksiä ja tulkintoja menneistä tapahtumista. Omansa ehtii vielä antaa viime vuonna kulttuurikierros Kymijoki-antologian toteuttanut Voimateatteri, jonka pienimuotoinen draamallinen esitys Oravalan kartanon pihapiirissä muuttaa palan Valkealan historiaa dokumenttiteatteriksi. Se yhdistelee aikalaisaineistoa ja myöhemmin kerättyä muistitietoa fiktioon ja pyrkii näin näyttämään sodan mielettömyyden yksittäisen perheen näkökulmasta.

Todelliselle tapahtumapaikalle sijoittuvan esityksen asetelmana on tavalliset ihmiset vastaan punakaarti, joka majoittuu luvatta kartanolle, vie sen isännän vangiksi ja lopulta saattaa taistelun tiimellyksessä rakennukset palamaan.

Yhteiskunnallisesti asioista voi olla monta mieltä, mutta yksilötasolla tarina on tietysti traaginen, etenkin sen keskiössä olevien kartanon lasten kannalta.

Yhteiskunnallisesti asioista voi olla monta mieltä, mutta yksilötasolla tarina on tietysti traaginen, etenkin sen keskiössä olevien kartanon lasten kannalta.

Esityksen painopiste on luontevasti konkreettisissa tapahtumissa, ja idea pihatilassa kulkemisesta on oikein hyvä. Puvustukseen on panostettu, äänitehosteet ovat mainioita, ja palavista rakennuksista nouseva savu efektinä vaikuttava.

Draaman kannalta teos jää kuitenkin rikkonaiseksi, eikä sielläolon tuntua tai suhdetta henkilöhahmoihin juuri synny. Merkittävänä syynä ensi-illassa olivat useat käytännön ongelmat: ison katsojaryhmän kuljettaminen takkuili, näyttelijöiden puheesta ei ollut aina saada selvää, eivätkä repliikitkään olleet etenkään lapsinäyttelijöillä aivan muistissa. Myös kertoja (Piia Kleimola) lipsui ajoittain pois roolistaan.

Lopputuntuma on silti positiivinen, ja lähtökohdiltaan kiinnostavalle projektille jää toivomaan jatkoa; elämä kun kartanossa jatkui sodan jälkeenkin.

Niko Kirjavala

Hyvää: Historiallisen miljöön käyttö.

Huonoa: Viimeistely unohtunut.

Erityistä: Perustuu vahvasti tositapahtumiin.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut