Tuomas Ylinen maksoi sellostaan kolmion hinnan – Sellolla oma paikka lentokoneessa

Sellisti Tuomas Ylinen paiski töitä ja otti pankkilainan, jotta pystyi ostamaan unelmiensa milanolaisen arvosellon.

Pertti Louhelainen

Tuomas Ylinen teki kovasti töitä, otti pankista lainaa ja myi muut soittimensa saadakseen haluamansa sellon.
Tuomas Ylinen teki kovasti töitä, otti pankista lainaa ja myi muut soittimensa saadakseen haluamansa sellon.

Unelmat vaativat joskus uhrauksia. Italialaisen, vuoden 1704 arvosellon ostaakseen Helsingin kaupunginorkesterin soolosellisti Tuomas Ylinen teki kovasti töitä, otti pankista lainaa ja myi muut soittimensa. Milanolaissellon kauppahinnan Ylinen haluaa pitää salaisuutena, mutta paljastaa siitä kuitenkin jotain:

– Kyllä sillä hinnalla voisi ostaa Helsingin keskustasta kolmion.

Asuntopalveluiden Oikotien ja Etuoven ilmoitusten mukaan myynnissä olevien kolmioiden hinta Helsingin keskustassa on jutun julkaisuhetkellä sadoista tuhansista euroista yli miljoonaan euroon.

Arvosoitin on hyvä sijoitus

Suomessa esimerkiksi mesenaatit ja sijoittajat hankkivat vanhoja arvosoittimia ja antavat niitä taitavien muusikoiden käyttöön. Ylisen mukaan arvosoittimet ovat paitsi tärkeä osa kulttuuriperintöä myös hyvä sijoitus.

– Vanhalle italialaiselle arvosellolle voi laskea vähintään seitsemän prosenttia vuosituottoa, Ylinen sanoo.

Perushyvän kiinalaisen sellon saa muutamalla tuhannella eurolla, kun taas maailman arvokkaimmista viuluista maksetaan yli kymmenen miljoonaa euroa.

Kun Ylinen ja sello matkustavat ulkomaankeikoille, soittimella on oma penkki lentokoneessa.

Milanolaisaarre jäi pölyttymään vintille

Kyllä sillä hinnalla voisi ostaa Helsingin keskustasta kolmion. — Tuomas Ylinen

Italialaissellon historia on värikäs, ja suvantovaiheitakin se on kokenut. Se syntyi Milanon merkittävimmän sellonvalmistajasuvun käsissä, ja 1890-luvulla kuolleen säveltäjä Fredrik Paciuksen suku hankki soittimen Suomeen 1900-luvun puolivälissä.

– Paciuksen suvun jostakusta pojasta piti tulla sellisti, mutta ei sitten tullutkaan. Tulikin vakuutusneuvos.

Arvokas soitin jäi yllättäen tarpeettomaksi ja päätyi makaamaan vintille ainakin kymmeneksi vuodeksi. Tarinan mukaan joku suvun jäsen löysi sellon vintiltä ja päätti myydä sen. Sello päätyi helsinkiläiseen Musiikki-Fazerin soitinliikkeeseen, jossa viulunrakentaja Risto Vainio sai käsiinsä paksuun pölyyn peittyneen soittimen. Sello selvisi vaurioitta hiljaisista vuosistaan. Mustan likakerroksen alta kuoriutui laadukas soitin.

Sellolla ei ole ollut "kremppoja"

Ylisen edeltäjänä Helsingin kaupunginorkesterissa soolosellistinä työskennellyt Veikko Höylä osti sellon 1960-luvun puolivälissä ja soitti sillä toissavuoteen asti, jolloin Ylinen osti soittimen itselleen.

– Se sello oli minulle aina unelma. Haaveilin, että voisinpa sen joskus ostaa.

Ylinen suojaa silmäteränsä auringonvalolta, liialta kosteudelta ja pakkaselta. Hän arvelee, että herkkä milanolaissello on tottunut suomalaiseen säähän.

– Kremppoja ei ole ollut. Soittimesta on suuri vastuu, ja haluan olla huolellinen sen kanssa. Toivon, että sello jatkaa elämäänsä minun jälkeeni jollekin toiselle muusikolle.

Yliselle tärkeää musiikissa on jatkumo. Se, että voi siirtää soittotaidon eteenpäin. Hän itse ihastui selloon kuusivuotiaana, kun isoveli soitti sitä Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Nyt 38-vuotias Ylinen opettaa nuoria soittajia Sibelius-akatemiassa ja perustamassaan yksityisessä Porvoon selloakatemiassa.

Heikki Tuuli

Italialaisen, vuoden 1704 arvosellon historia on vaiheikas.
Italialaisen, vuoden 1704 arvosellon historia on vaiheikas.

Uusimmat uutiset