Teatteriarvio: Valkealan kesäteatteri tarjoilee nuoruusmuistoja huolellisesti käärityssä paketissa

Nuoruusmuistoja. Käsikirjoitus ja ohjaus Virve Mattila. Musiikin sovitus Arto Karnaattu. Kantaesitys Valkealan kesäteatterissa 13.7.

Sami Ranta

Armi (Anni Vesterinen) ja Marja (Riina Mattila) kohtaavat vuosien tauon jälkeen Urho Kekkosen isännöimissä linnan juhlissa.
Armi (Anni Vesterinen) ja Marja (Riina Mattila) kohtaavat vuosien tauon jälkeen Urho Kekkosen isännöimissä linnan juhlissa.

Jos Virve Mattilan käsikirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää pitäisi kuvailla kahdella sanalla, se menisi näin: huolellisesti tehty.

Nuoruusmuistoja kertoo Olavi Virtaa ihailevan Olavi Hermusen (leppoisasti jutusteleva Juha Pere) vaiheista 1950-luvun nuoruusvuosista näihin päiviin saakka.

Mattila on rakentanut uskottavan tarinan, joka viihdyttää ja liikuttaakin. Varttuneille katsojille se tarjoaa kosolti samaistumispintaa.

Lihaa ja verta olevien henkilöhahmojen ansiosta esitys tempaa vaivatta mukaansa sellaisenkin katsojan, jolla ei ole omaa kokemusta maitolaiturilla vehtaamisesta.

Mattila on rakentanut uskottavan tarinan, joka viihdyttää ja liikuttaakin.

Antti Salmela on kirkasotsainen nuori Olavi, joka ihastuu kesävieraana kylälle tulleeseen suloiseen Armiin (Anni Vesterinen). Nuorten onnen tielle tulee Armin vanhempien lisäksi oman kylän tyttö Marja (Riina Mattila), jolla on omat suunnitelmansa Olavin varalle.

Tarina nojaa livebändin (Arto Karnaattu, Jari Immonen, Joona Rasalahti) soittamaan musiikkiin. Laulusolisteina vuorottelee Olavi Virtaa tyylikkäästi esittävän Ari Teräväisen lisäksi puolenkymmentä muuta näyttelijää.

Jokainen hoitaa tonttinsa hienosti, mutta itse vaikutuin erityisesti nuoren Riina Mattilan taitavuudesta. Kunniamaininnan ansaitsee myös debyyttiroolinsa tehnyt Antti Salmela. Nuoren Olavin lauluirrottelu Hermusen leipomossa sai ensi-iltayleisöltä ansaitut väliaplodit.

Tekee mieli kiittää erikseen vielä Keijo Kouvosen vetämää lavastustyöryhmää. Kun miljööt ja interiöörit on irtaimistoineen rakennettu loppuun saakka, ne tukevat näyttelijöitä. Silloin niistä tulee totta myös katsojalle.

Hyvää: Hieno kokonaisuus. Heidi Hännisen puvustus.

Huonoa: Näyttämön sijainti niin, että aurinko häikäisee iltanäytöksen katsojaa pahasti.

Erityistä: Valkealan kesäteatterin tavaramerkki, väliaikamusiikki haitarilla, Armas Tiihonen.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet