Teatteriarvio: Kansanooppera seilasi tuulen armoilla

Aleksanteri II:n aikaan Ohjaus: Piia Kleimola Käsikirjoitus ja sävellys: Jouni Sjöblom Puvustus: Seija Kiuru Tuotanto: Kymijoen esittävän taiteen ry Kantaesitys Elimäen museonäyttämö perjantaina 10.8.2018

Lumikki Haaja

Teatteriarvio: Kansanooppera seilasi tuulen armoilla

Kolme vuotta sitten kansanooppera soi Anjalan kartanolla Kustaan sotaa, nyt Elimäen museonäyttämöllä yleisö johdateltiin Aleksanteri II:n aikaan. Runsas ja ilahduttavan moni-ikäinen esiintyjäjoukko esitti lauluin, tanssein ja puhekuoroin parituntisen kokonaisuuden Kouvolan seutua koskettavia historiallisia käänteitä ja henkilöitä.

Kuten kesäteattereissa useimmiten, myös Elimäen museonäyttämö tarjoaa teatterielämykselle tunnelmalliset mutta luontoäidin armoilla olevat puitteet. Tällä kertaa kansanoopperan ensimmäinen puolisko haihtui voimakkaan tuulen matkaan; sekä laulujen että puhekuorojen kuuluvuus oli kautta linjan valitettavan heikko, jota takaseinältään avoin lavarakenne tuskin auttoi. Myöskään lavan katokseen kiinnitetyt yleismikit eivät riittäneet kantamaan alussa hieman epävarmasti esiintyneiden kuorolaisten replikointia. Kenties muutamille kuorolaisille laitettavilla pantamikeillä voisi koettaa tasoitella luonnonoikkuja?

Väliajan jälkeen tuuli onneksi tyyntyi ja myös esiintyjät tuntuivat saaneen tekemiseen täysin uutta puhtia. Alkukankeuksista päästyään harrastajaesiintyjät pistivät itseään hienosti likoon, lavatoiminta oli melko ilmeikästä ja äänenkantamakin riitti mukavasti. Vaikka Iitin Tiltussa tempo ylitti ilmaisukyvyn eikä eri stemmojen seasta kuulunut enää mitään linjaksi nimitettävää, muut numerot toimivat ihan mainiosti ja jo alussa kuultu Aleksanteri II aikaan soi nyt huomattavasti iskevämmin ja iloisemmin. Äänenkuuluvuuden ongelmat vaivasivat enää lähinnä bändiä, jonka soittimista vain osa kuului katsomoon saakka.

Tunti on ammattilaisellekin pitkä aika touhuta lavalla, joten hatunnosto kansanoopperan harrastajille; lähes jatkuvan lavalla olemisen lisäksi opeteltavaa sanastoa on ollut runsaasti. Musiikki ei tarjoa tähän apua, sillä kaikkiaan kansanoopperan sävelkieli jää vaatimattomaksi. Toisella puoliskolla sanat sinkosivat kuitenkin jo mukavan rohkeasti ja vain muutamien säkeistöjen lähtöjä vaivasi epävarma mumina. Tanhuseura Kasareikan koreografiat tarjosivat mukavaa seurattavaa ja tarpeellista vaihtelua läpi esityksen. Erityinen piristysruiske toisella puoliskolla oli Tykkimäen sirkuskoulun taitavien nuorten esiintyminen; akrobatia- ja jongeerausnumeroiden tahti oli jopa sellainen, että näppärä veitsenheittelijä meinasi harmillisesti jäädä hieman sivuhuomiolle.

Esiintyjien tekemisen ilon lisäksi kansanoopperasta jää päällimmäisenä mieleen erityisen onnistunut Seija Kiurun puvustus. Aleksanteri II aikaan on todella kauniisti puvustettu ja vieläpä kautta linjan koko suurelle tekijäjoukolle. Tällaista pieteetillä tehtyä koko esiintyjäjoukon ja muun henkilökunnan puvustusta en muista amatööriteattereissa vielä tulleen vastaan.

Hyvää: Amatööriteatteriksi poikkeuksellisen kattavasti ja upeasti toteutettu puvustus.
Huonoa: Kuuluvuusongelmat.
Erityistä: Kansanooppera paikallishistoriasta sitouttaa suuren esiintyjäjoukon ja yhdistää paikallisia tahoja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet