Vihdoinkin juurihoitoa, joka naurattaa: Anjalankosken teatterissa saa perjantaina ensi-iltansa Miika Nousiaisen romaaniin perustuva komedia, jonka näyttelijät odottivat valmiiksi hiotun esityksen kanssa lavalle pääsyä koronan takia yli puoli vuotta

Vuosi tulee olemaan teatterille taloudellisesti raskas.

Mikko Hovi

Jarmo Pilli, Timo Hopponen ja Elli Hasu Anjalankosken teatterin näytelmässä Juurihoito.
Jarmo Pilli, Timo Hopponen ja Elli Hasu Anjalankosken teatterin näytelmässä Juurihoito.

Anjalankosken teatterissa saa tänä perjantaina ensi-iltansa Miika Nousiaisen romaaniin perustuva komedia Juurihoito. Kuten näytelmän nimestäkin voi arvella, yksi päähahmoista on hammaslääkäri, mutta pelkkää praktiikkaa näytelmä ei ole.

Juurihoito on myös symbolinen kahden veljeksen yhteinen matka. Näytelmän veljekset Pekka ja Esko lähtevät vaellukselle etsimään kadonnutta isäänsä ja omia juuriaan. Veljekset yllättyvät matkan varrella ja arvatenkin katsojat myös.

Anjalankosken teatteri kuvaa uutuusnäytelmäänsä hauskaksi ja kauniiksi matkaksi kohti itsensä ymmärtämistä.

– Juurihoito on sitä mitä se on. Siinä on erittäin hyvää dialogia. Se panee näyttelijät haasteeseen, jotta he saavat hyvän rytmin päälle, Anjalankosken teatterin tuotantovastaava Antero Raanoja sanoo.

Näytelmän hahmo Esko Kirnuvaara toteaa lavalla, että on ymmärrettävä kolme tärkeää asiaa: kuka olet, minne menet ja puudutetaanko.

Hahmot vievät katsojansa muun muassa Australiaan ja Thaimaahan.

– Lavastuksessa tämä kaikki saadaan esille pienillä muutoksilla, Raanoja sanoo.

Työryhmä työsti näytelmän valmiiksi kahteen kertaan

Aleksis Meaneyn dramatisoiman tekstin on ohjannut Anjalankosken teatterille Kimmo Lavaste.

– Harjoitukset saatiin talvella niin pitkälle, että ensi-ilta oli aivan oven takana. Koronan takia ainuttakaan näytöstä ei ehditty esittää, Raanoja kertoo.

Kaikki näyttelijät ja muu työryhmä pääsivät onneksi jatkamaan myös syyskaudella.

Puolen vuoden tauon takia ohjaaja kokosi näyttelijät treenaamaan uudelleen jo kertaalleen työstämäänsä näytelmää esityskuntoon. Työryhmä on kokoontunut ensi-illan alla lähes kymmenen kertaa.

– Tässä ollaan edelleenkin varuillaan esitysten toteutumisen suhteen, mutta toisaalta ollaan myös toiveikkaita, Raanoja kertoo.

Koronaturvallisuus tuntuu teatterissa aulasta katsomoon.

– Visiirit päässä kulkeva aulahenkilöstö johdattaa katsojia paikoilleen kansakoulumeiningillä, Raanoja kuvailee.

Katsojille tarjotaan maskit teatterin puolesta. Koronatilanne on huomioitu jo lipunmyynnissä. Käteisellä ei voi maksaa.

Istumapaikkojen määrää on puolitettu

Raanoja kiittelee teatterin uskollista katsojakuntaa. Esityksistä osa on jo loppuunmyyty, esimerkiksi yksi kokonainen näytös 60 hengen kouvolalaiselle ryhmälle. Sen enempää ei teatterin katsomoon tänä syksynä katsojia kerralla otetakaan.

– Istumapaikkojen määrä on puolitettu normaalista. Haluamme luoda katsojille turvallisuuden tunteen, Raanoja kertoo.

Tuolien väli on noin metrin luokkaa, mutta sen enempää pelivaraa turvaväleihin ei ole mahdollista järjestää.

– Toki on mahdollista istua oman seurueensa kanssa vierekkäin, Raanoja opastaa.

Vaikka katsomopaikkojen määrä on puolitettu, ei näytäntöjen määrää ole kasvatettu. Näytelmästä nähdään syys-lokakuussa 15 näytöstä.

Tekijöille on huojentavaa, että liput tekevät kauppansa.

– Se tarkoittaa, että meitä ei ole unohdettu.

Taloudelliset huolet harmina

Anjalankosken teatterin yllä leijuu taloudellisia huolia, eikä pelkästään koronavuodesta johtuvia.

– Vuosi tulee olemaan taloudellisesti raskas. Tappiolle menee, sille emme voi mitään.

Teatteri maksaa Kouvolan kaupungille vuokraa 5 200 euroa kuukaudessa. Kaupungilta saatu toiminta-avustus on tänä vuonna noin 2 500 euroa ja vuokra-avustus hieman yli 50 000 euroa. – Avustukset ovat pienentyneet noin 13 000 eurolla aiemmista vuosista, Raanoja kertoo.

Kaupungin talouden sopeuttamista pohtinut työryhmä ehdottaa luonnoksessaan, että Anjalankosken teatteri jäisi ilman kaupungin avustusta.

– Jos kaupunki toteuttaa aikomiaan säästöjä, meidän on kaivettava jostain 60 000 euroa vuodessa pelkkään vuokraan.

Yhtälö on hankala. Teatterissa esitetään vuosittain kaksi näytelmää, joita käy katsomassa reilut 3 000 ihmistä.

– Onhan meillä pientä ohjelmatoimintaa ja keikkoja, mutta niiden tuotolla emme yksinkertaisesti pärjää taloudellisesti. Kaupungin avustus on merkittävä.

Vuosi 2021 näyttää teatterissa Raanojan mukaan varmalta.

– Sen jälkeen jatkosta ei vielä tiedä. Vaikutamme toki asioihin, minkä voimme, jotta toiminta saisi jatkua.

Ensi vuoden ensimmäisen näytelmän hakuprosessi on vielä kesken. Ensi-ilta on määrä nähdä helmikuussa.