Kun kouvolalainen Milja Marttila kuristaa Heli Nikulaa lavalla, hän tuntee olonsa voimakkaaksi — Kuusankosken teatterissa ensi-iltansa saava Puhdistus käsittelee valtaa ja väkivaltaa

Kuusankosken teatterin vuoden ensimmäinen ensi-ilta on Sofi Oksasen menestystarina Puhdistus. Näytelmä käsittelee väkivallan erilaisia muotoja, joten näyttelijät joutuvat opettelemaan toistensa satuttamista lavalla.

Jussi Lopperi

Heli Nikula, Milja Marttila ja Elisa Heikkinen valmistautuvat Kuusankosken teatterin ensi-iltaan opettelemalla uskottavia mutta turvallisia lavaväkivallan tekniikoita.
Heli Nikula, Milja Marttila ja Elisa Heikkinen valmistautuvat Kuusankosken teatterin ensi-iltaan opettelemalla uskottavia mutta turvallisia lavaväkivallan tekniikoita.

Heli Nikulan keppi mätkähtää Milja Marttilan ihoon. Marttila tarttuu Nikulan tukkaan, kuristaa tätä ja työntää naisen pään laskiämpäriin.

Kyseinen kohtaus on tarinasta, joka on putsannut palkintopöydät niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Sofi Oksasen kirjoittaman Puhdistuksen ensi-ilta on Kuusankosken teatterissa helmikuussa.

— Suoraa väkivaltaa ei kuitenkaan ole paljoa. Olen jopa poistanut sitä käsikirjoituksesta, ohjaaja Karoliina Eklund-Vuorela sanoo.

— En siksi, että arkailisin tai sievistelisin vaan siksi, että minua kiinnostaa, miten lyönnin vaikutus saadaan aikaan ilman lyöntiä.

Trillerimäisessä, väkivallan värittämässä tarinassa on kaksi naispäähenkilöä, Aliide ja Zara. Molempien menneisyyttä varjostavat salaisuudet, jotka paljastuvat näytelmän edetessä.

— Väkivaltakohtaus on minulle näyttelijänä sekä haastava että herkullinen, täysin arkipäivästä poikkeavaa toimintaa. Keho on sen aikana jännittynyt ja voimakas, Marttila sanoo.

Lavaväkivalta on tanssia

Vaikka näyttämöväkivalta näyttää oikealta, ketään ei kuitenkaan satu. Näin vakuuttavat vanhaa Aliidea näyttelevä Nikula, nuorta Aliidea tulkitseva Elisa Heikkinen ja Zaran roolin tekevä Marttila.

Väkivallan illuusion voi luoda lavalla monella tavalla.

— Tärkeintä on se, mitä tapahtuu ennen lyöntiä ja sen jälkeen, Eklund-Vuorela sanoo.

Ahdistava ja pelottava tunnelma syntyy suoran toiminnan sijaan ilmeistä, eleistä, äänensävyistä, valaistuksesta ja äänimaailmasta.

— Väkivaltakohtauksissa on mietittävä voimaa. Jos nyrkki osuu nenään, pitää tietää, mihin päin pää lähtee, ohjaaja sanoo.

Lavaväkivalta on kuin tanssia, jonka koreografia on harjoiteltu tarkkaan ja hartaudella.

— Kun jokainen osaa askeleet, ketään ei satu, Eklund-Vuorela sanoo.

Jussi Lopperi

Puhdistuksen ohjaa Kuusankosken teatterin johtaja Karoliina Eklund-Vuorela.
Puhdistuksen ohjaa Kuusankosken teatterin johtaja Karoliina Eklund-Vuorela.

Lavaväkivalta vaatii puhumista

Väkivaltakohtausten harjoittelu alkaa keskustelemalla. Näyttelijät ja ohjaaja käyvät läpi, miksi näytelmän henkilö pahoinpitelee toista ja mitä hänen päänsä sisällä tapahtuu.

Sitten ohjaaja selostaa ja näyttää jokaisen iskun paikan.

— Koreografia käydään läpi rauhallisesti kävellen: nyt Zara tarttuisi Aliiden tukkaan, nyt Zara heittäisi heittäisi Aliiden tuohon suuntaan, Eklund-Vuorela sanoo.

— Koko ajan kysytään toiselta, sopiiko, että teen näin tai kosken tähän, Heikkinen kertoo.

Kovista otteista huolimatta hänellä on lavalla turvallinen olo.

— Rankkojen aiheiden käsittelyssä auttaa luottamus, joka vallitsee ohjaajan ja näyttelijöiden välillä.

Puhdistus käsittelee kipeitä teemoja: Henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Ihmiskauppaa. Naapurimaamme Viron historiaa Neuvostovallan alla.

1950- ja 1990-luvuille sijoittuvassa tarinassa pelko ja uhka roikkuvat ilmassa sakeana sumuna. Tarinan lävistää epäluulo; kuka tahansa voi pettää sinut, milloin ja missä tahansa.

Kontrasti nykypäivään on vahva. Tänä päivänä Viron-matkailija syö hyvin, shoppailee, käy kenties rentoutumassa kylpylässä.

— Kun luin Puhdistuksen, Viron historia aukesi minulle ihan uudella tavalla. Ensin Viro oli saksalaisten vallassa, sitten sinne tulivat venäläiset. Vaihtoehdot olivat ryhtyä kommunistiksi tai päätyä Siperiaan, Heikkinen sanoo.

— Niin olisi voinut käydä Suomessakin, jos asiat olisivat menneet toisin.

Jussi Lopperi

Elisa Heikkinen valmistautui nuoren Aliiden rooliinsa tutustumalla Viron historiaan.
Elisa Heikkinen valmistautui nuoren Aliiden rooliinsa tutustumalla Viron historiaan.

Keho reagoi näyteltyyn väkivaltaan kuin oikeaan

Nikulan mukaan luottamus ohjaajaan ja muihin näyttelijöihin rakentui vahvaksi jo ensimmäisissä harjoituksissa.

— Sovimme yhdessä, että jos johonkin sattuu tai alkaa ahdistaa liikaa, siitä pitää sanoa heti. Silloin pidetään paussi ja vapautetaan tunnelma, Nikula sanoo.

Heikkisen mukaan lavalla ei tarvitse tehdä mitään, mikä tuntuu itsestä epämiellyttävältä.

— Toiselle voi ja pitää uskaltaa sanoittaa omat rajansa, Nikula sanoo.

Hänen mukaansa näyttelijän on ymmärrettävä voima, joka väkivallasta tai sen uhkasta tulee. Heikkisen mukaan voima tuntuu kehossa adrenaliiniryöppynä.

— Vaikka näyttämöllä vain simuloidaan väkivaltaa, keho reagoi kuin oikeassa tilanteessa. Aistit herkistyvät, hermoston toiminta kiihtyy ja tilanteessa on hyvin vahvasti läsnä.

Kurkistus toisen elämään vapauttaa

Heikkinen lähtee teatterilta kotia kohti aina hyvällä mielellä.

— Vaikka koen lavalla äärimmäisen ahdistavia tunteita, osaan jättää Aliiden tuskan teatterille.

Toisaalta roolihahmon ongelmat antavat hengähdystauon omista arjen huolista.

— Aliide vie minut pois omasta todellisuudestani, mikä on hyvin vapauttavaa.

Samalla omat ongelmat saavat realistisen mittakaavan.

— Vaikka itsellä sattuisi olemaan huolia tai työstressiä, lopulta asiani ovat kuitenkin hyvin.

Puhdistus. Ensi-ilta 7. helmikuuta. Esitykset jatkuvat 14. maaliskuuta saakka.

Kevätkauden muut ensi-illat

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja 13.3.—-3.4. Luolanäyttämöllä. Tuomas Kyrön ja Mika Myllyahon käsikirjoittama komedia.

Musaklubit 27.-—28.3. Teatterisalissa. 1970—1980-luvun kotimaisia Loverecords-äänityksiä.

Nuorisoteatteri. Ensi-ilta 17.—29.4. Esitys huumorista ja sen moninaisuudesta.

Flamenco Azul: Flamencon ilta 18.4. Teatterisalissa. Vierailuesitys.

Senioriteatteri Koskirentukat kesällä 2020. Ryhmä käsikirjoittaa ja valmistaa oman produktionsa.