Kirja-arvio: André Swanströmin teos suomalaisista SS-sotilaista lataa kovia väitteitä

André Swanström: Hakaristin ritarit: Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset. 473 sivua. Atena 2018.

Kirja-arvio: André Swanströmin teos suomalaisista SS-sotilaista lataa kovia väitteitä

André Swanströmin tutkimus suomalaisten SS-sotilaiden osallisuudesta sotarikoksiin hämmentää rajusti yhtä sodanjälkeisen historiankirjoituksen virallisista totuuksista. Suomalaisia SS-miehiä on tähän asti pidetty jos ei täysin viattomina niin ainakin tahattomina sivustakatsojina natsien hirmutöille.

Swanström on toista mieltä: Suomalaiset tiesivät natsien holokaustiohjelmasta. He eivät voineet olla viattomampia kuin muut kansainväliset SS-sotilaat. He olivat oletettua natsimielisempiä. Osa suomalaisista syyllistyi sotarikoksiin, ja suomalainen virallinen historiankirjoitus on tämän kaiken tietoisesti salannut.

Kovia väitteitä.

SS-miesten historiaa on viimeiset 50 vuotta hallinnut emeritus-professori Mauno Jokipiin (1924—2007) vuonna 1968 ilmestynyt Panttipataljoona-tutkimus. Swanström käy tämän tutkimuksen kimppuun huomiota herättävän aggressiivisesti.

Swanström syyttää Jokipiitä ”raskauttavan todistusaineiston peittelystä”. Jokipiin käyttämä lähdemateriaali oli Swanströmin mukaan tarkoitushakuisesti valikoitu, ja koko teos on syntynyt entisten SS-miesten perintöä vaalivan Veljesapu ry:n tilaustyönä.

”Oikeudenmukainen ja tasapuolinen kuva saadaan kuitenkin vasta, kun tarkoituksella pimitetyt salat on tuotu päivänvaloon ja vaietut asiat on puhuttu julki. Mauno Jokipiille sodanjälkeisen henkisen ilmapiirin antamat puitteet merkitsivät vaikenemisen ja väistelyn velvoitetta.”

Swanström syyttää Jokipiitä ”raskauttavan todistusaineiston peittelystä”.

Kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että Swanströmin tutkimuksen todellinen kohde onkin ollut Mauno Jokipii eivätkä suomalaisten SS-miesten tekemiset tai tekemättä jättämiset.

Se, että myös Jokipii myönsi osan suomalaisista syyllistyneen julmuuksiin, ei Swanströmille riitä. Hän tarttuu yksittäisiin sanavalintoihin ja vetää niistä pitkälle meneviä johtopäätöksiä Jokipiin todellisista motiiveista.

Samalla tavalla Swanström tulkitsee SS-miesten säilyneiden kirjeiden sanavalintoja ja vetää niistä omat päätelmänsä pian 80 vuoden takaisista tapahtumista.

Swanström argumentoi kiihkeästi, paikoin vastaansanomattomasti. Herää hämmentävä kysymys: voiko olla mahdollista, että vielä 2010-luvulla meillä voi olla näin perustavanlaatuinen aukko historiatiedoissamme? Kuinka pitkälle tulkintoihin voi tieteenä luottaa?

Löytääkö Swanström aukottomia todisteita suomalaisten tekemistä sotarikoksista? Kyllä: tunnetuimmat tapaukset ovat olleet tiedossa. Muutamat SS-miehet ovat tunnustaneet tekoja sekä sodanaikaisissa kirjeissään että myöhemmissä muistelmissaan.

Swanströmin tutkimus ei vielä yksin riitä suomalaisten SS-miesten uudeksi historiaksi. Valtioneuvoston kanslia antoi toukokuussa Kansallisarkiston tehtäväksi tehdä riippumaton selvitys suomalaisten SS-miesten mahdollisesta osallistumisesta juutalaisten ja siviilien surmaamiseen vuosina 1941—1943.

Taustalla on Simon Wiesenthal -keskuksen johtajan Efraim Zuroffin tasavallan presidentti Sauli Niinistölle osoittama pyyntö asian selvittämiseksi.

Selvitys piti luovuttaa valtioneuvoston kanslian ohjausryhmälle marraskuun lopussa. Selvityksen mahdollisesta julkistamisesta ei toistaiseksi ole tietoa.

Luetuimmat

Kommentoidut