Anjalassa kasvanut, paljon reissaava luontovalokuvaaja Mika Honkalinna päätti kokeilla, millaisen kuvaston saa aikaan pysymällä lähellä kotia – Lopputuloksena oli jännitysnäytelmiä, yllättävästi avautuvia yksityiskohtia ja pieniä ihmeitä jopa ikkunan läpi

Konkarikuvaajan mukaan kenen tahansa kannattaa tarkentaa katseensa tutun maiseman yksityiskohtiin.

Katja Juurikko

Mika Honkalinna sanoo puhuneensa aina lähiluontoretkeilyn puolesta. Kun hän asui Kuusankoskella, hänen iltakävelymetsänsä oli 15 vuoden ajan Niivermäki. "Tämä on hieno mesta täynnä yksityiskohtia."
Mika Honkalinna sanoo puhuneensa aina lähiluontoretkeilyn puolesta. Kun hän asui Kuusankoskella, hänen iltakävelymetsänsä oli 15 vuoden ajan Niivermäki. "Tämä on hieno mesta täynnä yksityiskohtia."

Mika Honkalinnan pihapiirissä on 1700-lukulainen torppa.

Jos sen muinaisille asukkaille olisi puhuttu lähiluonnosta inspiraation ja virkistyksen lähteenä, he olisivat luultavasti pitäneet moista hullun horinana.

– Tuskin ihmiset olivat silloin kuulleetkaan sanaa lähiluonto. Heille ympäröivä maisema oli annettu olosuhde, josta niukka elanto piti raataa kokoon tavalla tai toisella, Honkalinna sanoo.

Hän on Anjalassa kasvanut luontokuvaaja ja kirjailija, joka on tottunut hyppäämään autoon ja tekemään pitkiä kuvausmatkoja eri puolille Suomea, Ruotsia ja Norjaa.

Uusin kirja Talo metsässä ei kuitenkaan kuvaa luontoa matkojen päässä. Se kuvaa Honkalinnan pihapiiriä ja sen ympäristöä.

Siis aluetta, jota nykyihminen kutsuu ylellisesti lähiluonnoksi.

Luontoäidin vapaa muotoilu

Muutama vuosi sitten Honkalinna alkoi pohtia, millaisen kuvaston saisi aikaan käyttämättä "minkäänlaista polttomoottorivärkkiä" – kävellen ja hiihtäen.

Hän tajusi, että kuvasto voisi olla aika rikas.

Hänen hirsirakenteisen omakotitalonsa rappusilta alkava pihapiiri on luontokuvaukseen otollinen. Perhe asuu Limingassa Pohjois-Pohjanmaalla metsän keskellä ja luonnontilaan päässeen tekolammen äärellä.

Metsää on ympärillä parikymmentä neliökilometriä. Se on tavanomaista talousmetsää, mutta onpa seassa myös pari korpitilkkua, joissa Honkalinnan mukaan näkyy luontoäidin vapaa muotoilu, elämän kiertokulku ja kamppailu elintilasta.

– Juuri näihin luonnonmukaisiin siivuihin yritin tarkentaa katsetta.

Mika Honkalinna

Kotipihaan lehahti kaunis närhi. Kuva on kirjasta Talo metsässä.
Kotipihaan lehahti kaunis närhi. Kuva on kirjasta Talo metsässä.

Ei mikään vastalause

Kuvaajan mukaan polttomoottoriton lähiluontoprojekti ei ollut vastalause yksityisautoilulle tai lentomatkailulle.

– Ei minun työtäni voisi tehdä ilman autoa. Kuvauskeikoille tarvitsee mukaan paljon kalustoa, ja esiintymiskeikkojakin tulee paljon. Toki minulla riittää myös uteliaisuutta uuden äärelle.

Konkarikuvaaja halusi vain kokeilla, miten äärimmäisesti hän pystyy toteuttamaan sitä, mitä muille joka välissä tolkuttaa. Että ei ole väliä, mitä kuvaa vaan miten kuvaa.

– Taitava näkijä saa lähellä olevista asioista vaikka kuinka hienon tarinan tahansa.

Honkalinna toteaa, että olisi komeaa tehdä työreissu esimerkiksi Etelämantereelle. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että eivät kuvat sieltä olisi parempia kuin lähempää otetut.

– Ne vain näyttäisivät hieman erilaisilta.

Ihmeitä ikkunan läpi

Mitä hän sitten lähellä näki?

Jännitysnäytelmiä, kuten merihanhipoikueen, jonka toinen puoli katosi jälkiä jättämättä.

Kurkien parittelun samaan aikaan, kun aamun ensimmäinen Helsingin vuorokone oli nousemassa lentoon.

On parempi istua alas ja tuumata pari viikkoa. — Mika Honkalinna

Harvinaisen ja rauhoitetun koivuhiiren, metsoja, teeriä, ilveksiä, metsäkauriin, hirviä, korppiparin, merikotkia harva se päivä ja sensaatiomaisesti myös uiveloita.

– Sen uiveloparin ilmaantuminen pihalammelle oli aika kova juttu. Ne ovat arkoja lintuja. Ja kuvasin ne olohuoneen ikkunan läpi.

Katja Juurikko

Kun Honkalinna kuvaa, hän ei niinkään hae yksittäisiä kuvia vaan miettii, millaiseen tarinaan kuva voi liittyä.
Kun Honkalinna kuvaa, hän ei niinkään hae yksittäisiä kuvia vaan miettii, millaiseen tarinaan kuva voi liittyä.

Käyneitä hedelmiä ja punaviiniä

Nelihenkinen perhe ruokkii lintuja monipuolisesti siemenillä ja käyneillä hedelmillä, joista jälkimmäisiä jätetään kivien päälle.

– Koko huhtikuun 2018 ajan pihassa oli 70–80 tilheä.

Kesällä on aika kattaa aterioita perhosille, joihin Honkalinnan vaimo on hurahtanut. Pihalla on keto, jonka heinät leikataan viikatteella kahdesti kesässä. Tarkoituksena on saada nousemaan luonnonkukkia perhosia ja muita hyönteisiä varten sekä silmäniloksi.

– Elämä pyörii perhosten ympärillä huhtikuusta lokakuuhun. Pihaan ilmestyy valohäkkyröitä ja harsokankaita, ja puista roikkuu käyneitä hedelmiä ja superlonin palasia, jotka haiskahtavat käyneelle punaviinille.

Avovaimo on nähnyt pihassa neljän vuoden aikana 287 perhoslajia.

Mika Honkalinna

Honkalinnan lapset Erik ja Sara auttoivat isää ripustamaan linnunpöntön. Kuva on kirjasta Talo metsässä.
Honkalinnan lapset Erik ja Sara auttoivat isää ripustamaan linnunpöntön. Kuva on kirjasta Talo metsässä.

Koko perhe säntää liikkeelle

Honkalinna on tullut siihen tulokseen, että lähiluonnon havainnointi tekee hyvää koko perheelle.

Hän korostaa, että omalle poikueelle eli kahdelle lapselle ei ole tuputettu lämmintä luontosuhdetta. Sellainen on juurtunut heihin vaivihkaa, sillä luonnon havainnointi on tiivis osa arkea.

Honkalinna kertoo ”eriasteisista yleishälytyksistä”, joiden perässä koko perhe säntäilee sinne tänne kiikareiden ja kameroiden kanssa.

Lasten kanssa viedään linnunpönttöjä puihin, kerätään kiviä, tutkitaan kasveja ja tehdään eväät reppuun ja lähdetään patikkaretkelle lähimaastoon.

Tämä kaikki on Honkalinnalle tuttua omasta lapsuudesta. Kotona Anjalassa oli suuri piha ja lähellä metsä, ranta ja pellot.

– Tein jo jannuna havaintoja siitä, mitä lähiympäristössä tapahtui. Huomioin säät ja muut.

Mika Honkalinna

Kurkipariskunta ikuistettuna kirjaan Talo metsässä.
Kurkipariskunta ikuistettuna kirjaan Talo metsässä.

Kaikki suuri on pienessä

Honkalinna kuljeskelee lähes päivittäin Limingan-lähimetsässään irlanninsetteri Lupen kanssa.

Hänen mukaansa kenen tahansa kannattaa tarkentaa katseensa tutun maiseman yksityiskohtiin. Ne avautuvat uusilla tavoilla, kun niitä tarkastelee eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina.

– Silloin luonnossa liikkuminen ei ole turistimeininkiä, hän sanoo.

Hän tarkoittaa sitä, että satunnaisella retkellä hän tuntee olevansa turisti.

– En heti tajua oleellista. On parempi istua alas ja tuumata pari viikkoa.

Muuten tulee ilmeisiä kuvia, jollaisia kaikki muutkin ottavat.

Honkalinna siteeraa vanhaa viisautta, jonka mukaan kaikki suuri on pienessä.

– Olen opetellut katsomaan yhä lähemmäs ja yhä tarkemmin. Lähiympäristössä riittäisi aiheita loppuelämäksi.

Kuka?

Mika Honkalinna

Syntynyt Anjalassa 8.8.1964.

Asuu Limingassa avovaimonsa ja kahden lapsensa kanssa.

Luontovalokuvaaja ja kirjailija.

Julkaissut yhdeksän kirjaa, joista Korppiretki palkittiin Vuoden luontokirjana 2015.

Tuorein kirja Talo metsässä (Docendo) ilmestyi toissa viikolla.