Äiti, sisko ja tytär järjestävät yhteisen näyttelyn Kouvolassa — ”Jos tyttären työt eivät miellyttäisi, en haluaisi yhteistä näyttelyä”, Aino Kajaniemi sanoo

Aino ja Aura Kajaniemen tekstiiliteoksia on esillä Kouvolan taidemuseossa Poikilossa. Yhteisnäyttelyssä äidin ja tyttären työt täydentävät toisiaan. Esillä on myös Aino Kajaniemen siskon Riitta Järvelän videoteoksia. Aino Kajaniemen viidestä sisaresta kolme on päätynyt taitelijoiksi.

NIko Kaartinen

Aino Kajaniemi, Aura Kajaniemi ja Riitta Järvelä ovat kaikki samaa taiteilijasukua.
Aino Kajaniemi, Aura Kajaniemi ja Riitta Järvelä ovat kaikki samaa taiteilijasukua.

Aino Kajaniemi ei haluaisi järjestää yhteisnäyttelyä, jos hänen tyttärensä Aura Kajaniemen työt eivät miellyttäisi. Kajaniemen mukaan heidän työnsä sopivat kuitenkin hyvin yhteen.

— Auran työt tuovat kokonaisuuteen iloa, kepeyttä ja raikkautta, Aino Kajaniemi kertoo.

Aura Kajaniemen mukaan töissä on yhteneväistä herkkyyttä.

— Teoksissa on hyvä keskinäinen vuoropuhelu ja kontrasti. Äiti käyttää viivaa kuvapunostöissä, minä käytän sitä ilmassa helmikirjotöissäni.

Äidin ja tyttären yhteisnäyttely avautui perjantaina Kouvolan taidemuseo Poikilossa. Esillä on Aino Kajaniemen ryijyjä ja kuvapunostöitä. Aura Kajaniemen helmikirjontatyöt puolestaan tutkivat vaatteiden tyhjää olemusta.

Kyseessä on jo äidin ja tyttären viides yhteinen näyttely. Ensimmäisen yhteisnäyttelynsä he järjestivät Kemissä kaksi vuotta sitten.

Taide on sukuvika

Taide on kulkenut Kajaniemien suvussa. Aino Kajaniemen viidestä sisaresta kolme on päätynyt taitelijoiksi. Perheen isä toivoi, että edes yhdestä olisi tullut muusikko tai urheilija.

— Niin ei käynyt. Suvussa on paljon esimerkiksi arkkitehtejä.

Lapsena Aino Kajaniemellä, 64, ei ensimmäisenä ollut mielessä ryhtyä tekstiilitaiteilijaksi. Kajaniemen vanhemmat arvostivat taidetta, käsitöitä ja vanhoja esineitä. Hänen isänsä keräili käsitaidemattoja, joita oli rullalla jopa vanhempien sängyn alla.

— Olin koulussa unelmoija, ja sain nipin napin ylioppilaslakin.

Kajaniemi tapasi ammattinvalinnanohjaajan, joka pysähtyi pohtimaan nuoren naisen vahvuuksia ja heikkouksia. Hän suositteli Kajaniemelle Petäjäveden kotiteollisuuskoulua.

— Yhtäkkiä olinkin tosi hyvä jossain. Minulle oli selvää, että haluan yhdistää taiteellisuuden töihini. En kuitenkaan koskaan mieltänyt itseäni taitelijaksi.

Näyttelyyn löytävä väki on iloinen yllätys

Aura Kajaniemen, 32, lapsuuteen taide kuului syntymästä lähtien. Hän muistaa leikkineensä isoäitinsä helmillä, joita oli ”röykkiöittäin”. Käsityön tunneilla hän halusi heti paneutua helmikirjontaan.

— Pikkutarkan pinnan rakentaminen on aina kiehtonut minua. Olen aina ollut kiinnostunut historiallisista vaatteista ja siitä, miten ne tehtiin ilman ompelukoneita.

Aura Kajaniemi on kulkenut äitinsä mukana koko lapsuutensa ajan taidenäyttelyissä ja niiden pystytyksissä. Hän on jo lapsesta lähtien pitänyt piirtämisestä ja taiteesta, mutta koki itsensä ujoksi.

— Minua pyydettiin pitämään pari grafiikkanäyttelyä. Taide alkoi sen jälkeen tuntua omalta jutultani. Olen lisäksi aina tykännyt taiteen tekemisestä ja näyttelyiden tekemisestä. Yllätyn aina, kun näyttelyyn tulee väkeä.

Tyttären uravalinta oli äidille ilon aihe, mutta hän huomauttaa taiteen olevan rankka ammatti. Aino Kajaniemi elättää itsensä taiteella, Aura Kajaniemi käy taiteen ohella töissä.

— Taitelijaksi kannattaa ryhtyä vasta sitten, jos mitään muuta ei pysty tekemään, Aino Kajaniemi sanoo ja nauraa.

— Itse tekisin taidetta, vaikka kukaan ei koskaan näkisi yhtään työtäni tai yhtään teosta ei myytäisi. Minulla on tarve tehdä taidetta, enkä tule sitä koskaan lopettamaan, Aura Kajaniemi sanoo.

Riitta Järvelä

Riitta Järvelän työssä yhdistyvät vanhat valokuvat ja liikkuva kuva.
Riitta Järvelän työssä yhdistyvät vanhat valokuvat ja liikkuva kuva.

Vanhat kirpputorikuvat pääsivät videoteokseen

Videoteos Punainen ilmapallo kertoo suomalaisen lapsen historiasta. Valokuva- ja videotaiteilija Riitta Järvelä kuvaa teoksessa lasten elämää kirpputoreilta löydettyjen valokuvien ja Järvelän oman perheen ja ystävien valokuvien kautta.


— Aloin kerätä vanhoja valokuvia vuosituhannen alkupuolella kirpputoreilta. Minusta ne ovat erittäin koskettavia. Etenkin vanhat valokuvat ovat ihania, sillä valokuvaamiseen suhtauduttiin tuolloin eri tavalla kuin nykyisin.

Järvelällä on esillä Kino-Poikilossa kaksi teosta Iholla-näyttelyn aikana.

Aino Kajaniemi

Syntynyt 1955.

Valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta tekstiilitaitelijaksi vuonna 1983.

Pitänyt yli 40 yksityisnäyttelyä ja osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Suunnittelut ja valmistanut yli 30 julkista teosta kaupunkien, Suomen valtion ja yritysten tiloihin. Lisäksi tehnyt liturgiset tekstiilit seitsemään kirkkoon.

Ornamo ry nimitti Kajaniemen vuoden 2010 tekstiilitaiteilijaksi. Samana vuonna Jyväskylän kaupunki myönsi hänelle kulttuuripalkinnon.

Aura Kajaniemi

Syntynyt 1986.

Kouluttautunut teatteripuvustajaksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa.

Valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta Fashion and Collection -linjalta vuonna 2015.

Valittiin vuonna 2008 Jyväskylän Ponnahduslaudalla -näyttelyn nuoreksi debytantiksi.

Pitänyt viisi yksityisnäyttelyä osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin.

Riitta Järvelä

Syntynyt 1951.

Opiskeli valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa 1972—1978 ja Tampereen ammattikorkeakoulussa 2009—2010. Lisäksi hän opiskeli videotaidetta Tampereen ammattikorkeakoulussa 2008—2009.

Työskennellyt graafisena suunnittelijana, valokuvaajana ja kuvataiteen tuntiopettajana.

Lukuisia yksityisnäyttelyitä vuodesta 1978 lähtien. Teoksia valittu muun muassa Suomen valokuvataiteen museoon ja Valtion taideostotoimikunnan kokoelmiin.

Järvelän mukaan häntä ihmetytti se, miten ihmiset saattoivat hylätä muistonsa kirpputoreille.

Punaisen ilmapallon tarina muovautui sitä mukaa, kun Järvelä sitä työsti.

— Haluaisin ajatella, että siinä on myös päähenkilö.

Vuonna 2017 julkaistu Tulla nähdyksi kertoo puolestaan eurooppalaisen lapsen historiasta leikin kautta. Järvelä huolestui siitä, miten leikki on muuttunut uhanalaiseksi digitaalisessa nyky-yhteiskunnassa. Elokuvassa kerrotaan Eurooppalaisen kulttuurin leikeistä.

— Leikin aikana voi voi harjoitella erilaisia taitoja ilman epäonnistumisen pelkoa.

Järvelä on Iholla-näyttelyssä tutussa seurassa, sillä tekstiilitaiteilija Aino Kajaniemi on hänen siskonsa.

Luetuimmat

Kommentoidut