Eastwoodin uusin ja kiinnostava henkilökuva japanilaistaiteilijasta — Lue arviot Kouvolan perjantain ensi-iltaelokuvista

Claire Folger

88-vuotias Clint Eastwood palaa elokuvakankaalle ohjaamassaan rikosdraamassa.
88-vuotias Clint Eastwood palaa elokuvakankaalle ohjaamassaan rikosdraamassa.

The Mule (Yhdysvallat, 2018)

Ohjaus: Clint Eastwood. Käsikirjoitus: Nick Schenk

Rooleissa: Clint Eastwood, Bradley Cooper, Laurence Fishburne, Michael Peña, Dianne Wiest, Andy Garcia, Alison Eastwood, Taissa Farmiga.

Kesto: 117 min. K12.

Yksi amerikkalaisen elokuvan ikoneista, Clint Eastwood ei pysty lopettamaan elokuvaamista 88 vuoden iässäkään.

Eastwood vannoi jo lopettavansa näyttelemisen Grand Torino -elokuvaan, jossa hän näytteli hautaa odottelevaa kränkkää. Tästä on jo kymmenen vuotta.

Voisi jopa sanoa, että Eastwood suoritti ensimmäisen joutsenlaulunsa vuoden 1992 Armoton-elokuvassa, jossa hän hyvästeli roolinsa lännen pyssysankarina.

Mutta Clint ei tunnu taipuvan. Hänen elokuvansa ovat olleet koko ohjaajauran ajan vaihtelevaa tasoa mutta osoittaneet ajoittain aitoja nerokkuuden pilkahduksia.

The Mule osuu Eastwoodin filmografiassa sinne asteikon keskivaiheille. Se on kaukana mestariteoksesta, mutta se pitää kiinnostuneena.

Rikosdraama ei juurikaan väännä jännityksen ruuveja tiukalle, vaan se keskittyy kuvaamaan arkisesti tilannetta, jossa tavallinen ihminen lipsahtaa rikoksen tielle. Kaikki tapahtuu helposti.

Hortonomi Earl Stone (Eastwood) on omistanut suurimman osan elämästään työlleen. Perhe on jäänyt työmatkoilla niin usein taustapeiliin, ettei Stonella ole uran kadotessa tuhkana tuuleen ketään keneen nojautua.

Siten Stone ajautuu kuriiriksi meksikolaiselle kartellille. Kokeneen kaupparatsun Amerikan maanteiden tuntemus ja harmiton ulkomuoto ovat täydellinen savuverho kuljettaa salaperäisiä paketteja pick upin perällä, kaupungista toiseen.

Eastwood kuvaa hahmoaan passiiviseen sävyyn. Mies on selvästi tehnyt elämässään huonoja valintoja eikä tunnu kamalasti kantavan huonoa omaatuntoa kyseenalaisista valinnoistaan. Päinvastoin suorastaan nauttii uudesta vastuustaan ja sen tuomista eduista.

Puhuessaankin Stone vaihtuu nopeasti hurmaavasta vanhasta miehestä ummehtuneeksi dinosaurukseksi. Tästä on vaikea olla mitään mieltä.

Elokuva seuraa myös Bradley Cooperin ja Michael Peñan näyttelemiä DEA-agentteja. Tämä juonikuvio katetaan niin ohkaisesti, että sen kerkeää monasti unohtamaan. Sen ainoa virka on hieman pohjustaa elokuvan loppuratkaisuja.

Niin epätäydellinen kuin The Mule onkin, on se Eastwoodin käsissä silti varma ja laadukas. Tuntuu, että hänellä on yhä jotakin sanottavaa kotimaansa kuvaajana.

The Mulen linssi kohdistuu ilman hienovaraisuutta kohti Yhdysvaltojen jättimäistä huumebisnestä ja suurien ikäluokkien kohtaamaa turvaverkon puutetta.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Eastwoodin tasaisen varma ote.

Huonoa: Kevyeltä tuntuvat panokset.

Goodmovies Entertainment

Dokumentti kertoo vaikeasta matkasta, jonka taiteilija Yayoi Kusama on urallaan kulkenut.

Erityistä: Perustuu toisen maailmansodan veteraanin ja Sinaloa-kartellin kuriirin, Leo Sharpin elämään.

Mysteerisen taiteilijan kuva

Minä, Kusama (Kusama: Infinity, Yhdysvallat, 2018).

Ohjaus: Heather Lenz.

Käsikirjoitus: Heather Lenz, Keita Ideno.

Kesto: 76 min. Sallittu.

Nykytaiteilija Yayoi Kusaman nousu maailmalla tunnustetuksi mestariksi ei ollut helppo. Tiukat japanilaisen yhteiskunnan normit ja näiden pahentamat mielenterveysongelmat eivät auttaneet uran laukaisemisessa, mutta antoivat ehkä ainutlaatuisen perspektiivin maailmaan.

Minä, Kusama -dokumentti käy läpi Kusaman vaikeita elämänvaiheita melko tarkasti ja myös tarkastelee hänen töitään, mutta itse pääkohde pysyy yhä mysteerisenä.

Kusama tuntuu elävän jossakin toisessa ulottuvuudessa, ja tämä kirkashiuksinen hento japanilaisrouva on vain hänen heijastumansa maailmassamme.

Aitoja läpimurtoja Kusaman maailmankuvassa ei saavuteta, vaan usein hänen filosofiansa koostuu ympäripyöreistä mukavuuksista.

Kiinnostavinta on seurata, kuinka hänen uniikki taidetyylinsä on kehittynyt ja kuinka maailma aluksi tuntui hylkivän tätä. Jo 1960-luvulla uransa aloittanut Kusama alkoi lyödä kunnolla läpi vasta 1990-luvulla ja sai valtavirtanäkyvyyttä 2000-luvulla yhteistyössään muotitalojen kanssa.

Heather Lenzin ohjaama dokumentti on hyvin perinteinen ja kohdettaan palvova. Kusama nousee esille ennen kaikkea selviytyjänä ja oman tiensä kulkijana.

Dokumentti voikin toimia vahvistavana kokemuksena niille, jotka saattavat eksyä oman päänsä sekamelskaan tai etsivät joskus ulospääsyä kaikkein pimeimmistä nurkista.

Kusaman tarina osoittaa ainakin sen, että maailman hyljeksimä omalaatuinen ajatuksenjuoksu voi olla jotakin hyvin arvokasta käsiteltynä oikein.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Mielenkiintoinen henkilökuva. Taide.

Huonoa: Toisinaan tylsä lähestymistapa.

Erityistä: Kusaman retrospektiivinen näyttely In Infinity oli esillä vuosina 2016—2017 Helsingin HAM:ssa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat