Kouvolalainen Ville Viinikainen kärsi kirjastojen sulkeutumisesta ja perusti kotipihaansa kaikille avoimen minikirjaston – Väkeä on käynyt päivittäin

Kirjat: Pokinpellon Kirja-Kipsa on osa kansainvälistä ilmiötä, jossa kansalaiset rakentavat kierrätyskirjastoja koko yhteisön iloksi.

Lumikki Haaja

Opettaja ja taiteilija Ville Viinikainen kertoo rakentaneensa kierrätyskirjastonsa maitolavahenkiseksi, koska "se on näppärä formaatti".
Opettaja ja taiteilija Ville Viinikainen kertoo rakentaneensa kierrätyskirjastonsa maitolavahenkiseksi, koska "se on näppärä formaatti".

Väkeä on käynyt päivittäin, välillä paljonkin.

– Ulkoilijoita, koiran pissattajia. Kaikki vaikuttavat iloisilta, näyttävät peukkua ja sanovat, että hienoa. Tässä vallan tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi, kun näkee hymyileviä ihmisiä, jotka käyvät minun rakentamassani kioskissa, Ville Viinikainen sanoo.

Hän on avannut kotitonttinsa reunalle Kuusankoskelle Kirja-Kipsan. Puisesta kopista saa käydä hakemassa kirjoja, ja lisää voi tuoda tilalle. Lainatut kirjat voi halutessaan palauttaa.

Kirjojen lisäksi kipsalle voi tuoda lp-, cd- ja dvd-levyjä sekä kasetteja. Kuvataidekierrätyksestä vastaa taidelaatikko, jossa on tällä hetkellä Viinikaisen omaa grafiikkaa.

Vanhan ajan kirjastojen mies

Päätös rakentaa minikokoinen kierrätyskirjasto syntyi keväällä rakkaudesta lajiin eli kirjoihin ja lukemiseen.

– Poikkeuskevään henkilökohtaisesti kirpaisevin asia on ollut se, että kirjastot ovat olleet kiinni. Kirjasto kuuluu elämäni tärkeimpiin kiintopisteisiin kodin, työpaikan ja ruokakaupan lisäksi, Viinikainen sanoo.

Hän kertoo olevansa "vanhan ajan kirjastojen mies".

– Kahvilat ovat kahviloita. Ymmärrän kyllä Oodin, mutta itse rakastan pieniä lähikirjastoja. Kirja-Kipsakin on tavallaan sellainen.

Kirjatkin ovat vain tavaraa

Kouvolan pääkirjastosta voi jälleen lainata teoksia, ja samanlainen noutopalvelu avautuu ensi viikolla Kuusankoskella ja Myllykoskella. Kaikki Kouvolan kirjastot avautuvat 8. kesäkuuta.

Siitä huolimatta Viinikainen aikoo pitää minikirjastonsa avoinna koko kesän. Hänen mukaansa kyse on kannanotosta: kirjatkin ovat vain tavaraa.

– Vaikka rakkaat kirjat ovat minulle portteja jonnekin, niistä täytyy olla valmis luopumaan. Olen vienyt Kirja-Kipsalle kirjoja, jotka ovat minulle ihan aarteita. Luotan siihen, että saan lukea ne joskus uudestaan kirjastosta lainaamalla tai divarista ostamalla.

Minikirjaston perustaminen on Viinikaiselle eräänlaista kuolinsiivousta. Hän luonnehtii itseään hamstraajaksi.

Hän tyhjensi Kirja-Kipsansa sisuksiin seitsemän pahvilaatikollista teoksia, jotka olivat kertyneet kotivintille parinkymmenen vuoden aikana.

– Toki jätin omaan kirjahyllyyn vielä ne, jotka tuntuvat säästämisen arvoiselta.

Lumikki Haaja

Viinikainen toivoo, että Kirja-Kipsalle tuodaan teoksia, joita lahjoittaja on itse arvostanut.
Viinikainen toivoo, että Kirja-Kipsalle tuodaan teoksia, joita lahjoittaja on itse arvostanut.

Kirjoja vietävä ja tuotava maltilla

Kirjasto kuuluu elämäni tärkeimpiin kiintopisteisiin kodin, työpaikan ja ruokakaupan lisäksi. — Ville Viinikainen

Kotipihan minikirjastossa, kuten kaikissa kirjastoissa, on tietyt säännöt.

Viinikainen suosittelee ottamaan kerralla yhden tai pari teosta. Tilalle voi halutessaan tuoda korkeintaan saman määrän, ettei pieni koppi ylikuormitu. Kirjojen on mahduttava hyllyyn.

– Ihmisiä on pitänyt vähän toppuutella. Idea ei ole, että Kirja-Kipsasta tulee kirjojen kaatopaikka. Jos teoksia alkaa ilmestyä lattialle, vien ne heti paperinkeräykseen.

Viinikainen toivoo myös, että kipsalle tuodaan teoksia, joita lahjoittaja on itse arvostanut.

– Ei sellaista paskaa, josta tietää, että kukaan ei lue. Ei siis vanhoja tietosanakirjoja tai Valittujen Palojen pätkittyjä Kirjavalioita. Opettajana ja isänä sanoisin myös, että ei kovaa pornoa tähän kioskiin. Tehdään peepshow-koppi sitten erikseen.

Kaikenlaista kirjallisuutta tarvitaan

Hän on käynyt asioimassa pihakirjastossaan itsekin.

– Sinne oli tuotu dekkareita, joista valitsin Reijo Mäen romaanin. Hotkaisen sen ja varmaan vien takaisin.

Hyllyille on ilmaantunut myös muun muassa romanttista kioskikirjallisuutta ja Mormonin kirja.

Viinikainen itse on vienyt koppiin esimerkiksi Timo K. Mukkaa, Erno Paasilinnaa ja Ernest Hemingwayta. Samoin esoteerista kirjallisuutta ja omakustannelehtiä.

– Siellä on siis kivikovaa kamaa, jota toki myös Reijo Mäki edustaa. Tarvitsemme kaikenlaista kirjallisuutta.

Mukavan kaupunkikuvan luomista

Kirjakioski ei ole Viinikaisen oma idea. Vastaavia on perustettu jo vuosia eri puolilla maailmaa, myös Suomessa. Myös esimerkiksi kirjastoissa ja kahviloissa on kirjankierrätyskaappeja.

Oman pikkukirjastonsa voi halutessaan ilmoittaa verkkosivustolle Little Free Library.

Viinikainen toivoo, että moni muukin kouvolalainen perustaisi kierrätyskirjaston.

– Ne luovat mukavaa kaupunkikuvaa ja positiivista vibaa. Okei, maksaahan kopin tekeminen jotakin, koska pitää ostaa lautaa. Mutta entä jos asiassa menisi positiivinen ajattelu edellä: tällainen tuo iloa omaan ja muiden elämään.

Viinikainen ei halua julkistaa tässä yhteydessä tarkkaa kotiosoitettaan. Hänen minikirjastostaan kiinnostuneiden kannattaa tehdä retki Kuusankosken Pokinpellon alueelle.