Kouvolassa konsertoiva Satumaa-orkesteri luottaa takavuosikymmenten klassikoihin, jotka kestävät muuntelun — "Radiossa soivista nykykappaleista ei ole samalla tavalla moneksi", kapellimestari Iikka Kahri sanoo

Satumaa konsertoi torstaina Kouvolan teatterin Klubilla.
Satumaa konsertoi torstaina Kouvolan teatterin Klubilla.

Kouvolan teatterin kapellimestari Iikka Kahri, missä on sinun satumaasi?

— Juuri nyt se on sammaleisessa sienimetsässä Salmen ulkoilualueella. Se on osa Nuuksion kansallispuistoa, ja kun siellä liikkuu kauniilla ilmalla, se näyttää samettiselta satumaalta.

Soitat saksofonia ja huilua Satumaa-orkesterissa, joka esiintyy torstaina Kouvolan teatterin Klubilla. Mitä on odotettavissa?

— Illan aikana liikutaan 1920-luvulta 1960-luvulle. Esitämme esimerkiksi Toivo Kärjen, Erik Lindströmin ja Unto Monosen sävellyksiä, joita ovat tehneet tunnetuiksi muun muassa Olavi Virta ja Laila Kinnunen.

Mitä noiden vuosikymmenten musiikki sinulle merkitsee?

— Se on perusmateriaalia, johon kaikki nykyinen nojaa. Tuon ajan sävellyksistä voi tehdä monenlaisia versioita, ja silti ne säilyvät tunnistettavina. Radiossa soivat nykykappaleet eivät niinkään perustu sävellyksiin vaan enemmän esitystapaan ja siihen, miten ne on tuotettu. Siksi niistä ei ole samalla tavalla moneksi.

Konsertin laulusolistit ovat Saimi Kahri ja Petri Ryynänen. Kerro heistä.

— Saimi on 19-vuotias tyttäreni. Hän on aloitteleva näyttelijä ja laulaja, joka kirjoitti ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaidon lukiosta ja opiskelee näyttelemistä Laajasalon opistossa. Hänet näkee joulukuussa valkokankaalla Täydellinen joulu -elokuvassa. Petri taas on pitkän linjan laulusolisti, joka on marinoitunut monissa eri paikoissa. Hän laulaa Väliaikainen-orkesterissa ja esiintyy myös pienemmillä kokoonpanoilla niin kirkoissa kuin tanssilavoilla.

Miten Satumaa-orkesteri aikoinaan syntyi?

— Se syntyi pari vuotta sitten, kun Kouvolan teatteri ryhtyi tekemään Satumaa-näytelmää. Orkesterilla oli niin mukava meininki, että päätimme jatkaa yhteistyötä. Keikkailemme harvoin, sillä soittajilla on niin paljon muitakin töitä.

Asut perheinesi Helsingissä. Millaista on teatterin kapellimestarin arki?

— Yleensä kirjoitan nuotteja työhuoneessani Helsingissä — sovitan tai sävellän. Musiikkinäytelmän tekeminen alkaa sillä, että työskentelen yksin. Sitten alkaa harjoituskausi, ja alan työskennellä näyttelijöiden, ohjaajan ja koreografin kanssa. Lopuksi teen töitä orkesterin kanssa.

Sinun käsistäsi on lähtenyt pitkä liuta sävellyksiä. Minkä musikaalin olisit halunnut säveltää?

— West Side Storyn. Siinä on järkyttävän hienoja melodioita. Teos on myös röyhkeästi sentimentaalinen, ja näyttämöllä se kantaa.

Mitä on vielä tekemättä?

— Haluaisin tehdä vielä joskus ihan musikaalin, sillä kaikki se, mitä olen tähän mennessä tehnyt, on ollut laulunäytelmän rajoilla. Teatterinjohtajat voivat ottaa yhteyttä.

3 x sävellys

1 | Herbie Hanckockin Dolphin Dance. ”Se on haikea mutta toiveikas.”

2 | Maurice Ravelin Pavane kuolleelle prinsessalle, orkesteriversio. ”Sekin on haikea mutta toiveikas.”

3 | Kaarlo Valkaman tango Valkovuokot. ”Sävellys on melankolinen, mutta teksti on positiivinen luonnonkuvaus.”

Satumaa-orkesterin konsertti Kouvolan teatterin Klubilla 3.10. kello 19.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut