Konserttiarvio: Talvi suli hetkeksi tuliseen flamencoon — Taiteellisena johtajana ansiokkaat kaudet tehnyt Yasuo Shinozaki oli tavoilleen uskollisesti harjoittanut orkesterin huolellisesti

Kymi Sinfonietta: Klassista ja flamencoa Kapellimestari Yasuo Shinozaki, solisti Juan Manuel Canizares, kitara Kouvolan kaupungintalon juhlasali 7.3.2019

Kymi Sinfonietta

Ilmeisestä syystä maailmanluokan flamencokitaristiksi esitelty Juan Manuel Canizares tarjosi illan sielukkainta antia

Kymi Sinfonietta tarjosi kuulijoilleen jälleen mielenkiintoisen ohjelman, jossa musiikin runsaudensarvesta oli ammennettu pikantti kokonaisuus. Ryhdikäs klassinen musiikki, tunnetta kihisevä flamenco ja näiden taitteessa uiva kitarakonsertto solahtivat värikkääksi konsertiksi, jossa erilaisten teosten omaleimainen sävelkieli nousi vuoroin valokeilaan.

Ilmeisestä syystä maailmanluokan flamencokitaristiksi esitelty Juan Manuel Canizares tarjosi illan sielukkainta antia. Canizares oli täysin yhtä ilmaisunsa kanssa; kitara lauloi soinnikkaasti, loputtomalta tuntuvissa erilaisissa sävyissä ja rohkeasti artikuloiden. Rytminkäsittely oli täydellisen musikaalista; puhallinten iloisesti värittämässä Rodrigon konsertossa juuri solistin muotoilu istutti teokseen rauhaa liittäen lyhyehköt, erilaiset osat yhdeksi kertovaksi jatkumoksi.

Intensiivin hetki koettiin Canizaresin kahdessa soolonumerossa, jotka olivat solistin omia sävellyksiä. Konsertossa kaipailin kitaran selkeämpää kuuluvuutta, soolonumeroissa Canizaresin koko ilmaisuasteikko sitten riittikin täyttämään koko salin helposti. Liekö sinfoniettan konsertissa ennen kuultu esityksiä, joissa solisti musisoi täysin yksin? Niin tai näin, valinta oli loistava. Draamankaari sai omanlaisensa huipennuksen ja koko konsertin olisi hyvin voinut päättää intiimeihin kitarasooloihin.

Taiteellisena johtajana ansiokkaat kaudet tehnyt Yasuo Shinozaki oli tavoilleen uskollisesti harjoittanut orkesterin huolellisesti. Orkesterinumeroina kuullut Dvorakin upea jousiserenadi ja etenkin Bizet’n nuoruudenintoa puhkuva sinfonia soivat perusteellisesti. Varsinkin jousiserenadia vaivasi kuitenkin pidättyväinen ote, joka ei tehnyt oikeutta intohimoisen teoksen mahdollisuuksille. Shinozaki on sähäkkä esteetikko, mutta vaikka orkesterinumeroissa värikylläistä ja kertovaa soittoa nautittiinkin, Bizet ja Dvorak jäivät tällä kertaa yksiulotteisiksi syvältä rouhaisseen flamencon rinnalla.

Hyvää: Maailmanluokan solisti, joka oli täysin yhtä musiikin kanssa

Huonoa: Dvorakin jousiserenadi soi pidätellen

Erityistä: Konsertissa kuultiin kaksi ohjelmanumeroa kokonaan ilman orkesteria

Luetuimmat