"Olen nähnyt, mihin lainaamatta jääneet kirjat joutuvat" — Kouvolan pääkirjaston tunteisiin vetoava kirjanäyttely on saavuttanut muutamassa päivässä ennennäkemättömän suosion

Katja Juurikko

Näyttelystä on lähtenyt lainaan useita teoksia. Uusia on haettu esille yhtä mittaa. Näyttely pysyy näillä näkymin esillä helmikuun puolelle. Kuvassa näyttelyidean isä Tommi Yläoutinen ja ideasta ilahtunut kirjastoasiakas Kirsi Purhonen.
Näyttelystä on lähtenyt lainaan useita teoksia. Uusia on haettu esille yhtä mittaa. Näyttely pysyy näillä näkymin esillä helmikuun puolelle. Kuvassa näyttelyidean isä Tommi Yläoutinen ja ideasta ilahtunut kirjastoasiakas Kirsi Purhonen.

Sydämen täytyy olla roudassa, jos nämä kirjojen väliin sujautetut viestit eivät kosketa:

”Lukisipa joku minut...”

”Kukaan ei ole koskaan lainannut minua.”

”Olen nähnyt, mihin lainaamatta jääneet kirjat joutuvat.”

Kouvolan pääkirjaston uusin kirjanäyttely Lukisipa joku minut edes kerran... esittelee kirjoja, joita ei ole lainattu kertaakaan tai pitkään aikaan.

Näyttely on saavuttanut muutamassa päivässä ennennäkemättömän suosion. Siitä on kasvanut someilmiö ja kirjanpelastushaaste. Näyttelyä on tultu varta vasten katsomaan, ja kirjoja on lainattu solkenaan.

Kirjastovirkailija keksi inhimillistää

Näyttelyidean isä on pääkirjaston kirjastovirkailija Tommi Yläoutinen.

— Meillä on pakostakin kirjoja, jotka eivät pääse koskaan suureen suosioon. Herää kysymys, miksi ne jäävät lainaamatta ja mitä niille sitten käy, hän sanoo.

Hän on hämmästynyt huomatessaan, että vähällä lainalla on esimerkiksi useita klassikoita. Vastaan on tullut arvostettuja nimiä Ray Bradburysta Markku Envalliin ja Pentti Holapasta Riina Katajavuoreen.

— Lainaamattomia on varsinkin sarjakuvissa. Ne ovat ohuita eivätkä pääse hyllyssä koskaan esille.

Yläoutinen halusi antaa teoksille uuden mahdollisuuden. Hän keksi inhimillistää kirjoja antamalla niille ajatuksia.

Se saattaisi vedota tunteisiin.

Katja Juurikko

Näyttelyyn on päätynyt mukaan klassikoita ja arvostettuja nimiä.
Näyttelyyn on päätynyt mukaan klassikoita ja arvostettuja nimiä.

Lukemat ihan toisesta todellisuudesta


Kirjastonhoitaja Outi Kauppala kuvasi näyttelystä videon ja latasi sen kirjaston Facebook-sivulle maanantaiaamuna.

Tykkäyksiä ja edelleenjakoja alkoi tulla kiihtyvällä tahdilla. Facebook-videota oli torstai-iltapäivään mennessä katsottu yli 7 000 kertaa.

— Ne lukemat ovat ihan toisesta todellisuudesta kuin aiemmissa näyttelyissämme, kirjastonhoitaja Arja Kuisma sanoo.

Hän ihastelee asiakkaiden poikkeuksellisia, tunteikkaita reaktioita. He kertovat haluavansa adoptoida kirjan ja antaa teokselle edes yhden ystävän. He käyttävät sanoja suloinen, hellyttävä ja liikuttava.

Kirjamaailmassa hehkutetaan jatkuvasti vain uusimpia, varatuimpia ja eniten myytyjä. Arja Kuisma

Eräs asiakas harmitteli, että kirjailija on luonut teoksen sydänverellä, ja sitten kirja on vaarassa hävitä kokonaan. Henkisen pääoman heittäminen pois tuntuisi yhtä pahalta kuin ruokahävikki.

— Itselläkin on hyvä mieli, että ihmiset löytävät kirjoja, jotka muuten hautautuisivat hyllyyn. Ainoa hyvä kirja ei ole käännetty menestysdekkari, vaan niitä on lukemattomia aikojen kerrokset kattavassa kokoelmassamme.

Kuisma arvelee, että voimakkaat reaktiot ovat osin vastalause nykypäivän kiivaalle tahdille.

— Kirjamaailmassa hehkutetaan jatkuvasti vain uusimpia, varatuimpia ja eniten myytyjä. On virkistävä ajatus, että jotakin hyvää on ollut piilossa alahyllyllä, ja nyt se pääsee esiin.

Tviitti toi lisänäkyvyyttä

Kirjaston tempaukselle toi tällä viikolla lisänäkyvyyttä Xamkin Luovien alojen projektipäällikkö Kirsi Purhonen. Hän asioi kirjastossa, ihastui näyttelyyn ja kirjoitti pelastusoperaatiosta tviitin sekä Kouvolan Sanomiin yleisönosastokirjeen.

— Tviitti lähti kahden tunnin sisällä räjähdysmäiseen lentoon. Uudelleentviittauksia on tullut kymmeniä, tykkäyksiä satoja ja avauksia huikea määrä, Purhonen kertoo.

Nyt verkossa elää omaa elämäänsä hänen käynnistämänsä haaste #lainaakirjaedeskerrankuussa.

Purhonen muistaa, että kirjastossa asioidessaan hän ei päässyt näyttelypöydästä ohi. Hän kiersi sitä yhä uudestaan ja löysi kirjojen välistä aina uusia, vetoavia pyyntöjä.

— Kirjoitin tviittini myötätunnosta kirjoja ja arvostuksesta kirjaston luovuutta kohtaan.

Kohtalo on karmaiseva

Jos alkaa näyttää siltä, että lainauksia ei tule, kirjan kohtalo on valitettavasti vähän karmaiseva.

Näin sanoo Arja Kuisma. Hänen mukaansa tällainen kirja poistetaan kokoelmista. Sitten katsotaan jatkotoimenpiteitä: Tarvitaanko kirjaa valtakunnallisessa varastokirjastossa? Jos ei tarvita, mutta kirja hyväkuntoinen, se menee myyntiin. Jos teos on huonokuntoinen, osoite on roska-astia.

— Jos kyseessä ei siis ole erityisesti säilytettävä, tärkeä klassikko.

Tämä on arkipäiväistä kokoelman hoitoa. Henkilökunta joutuu jatkuvasti seulomaan vähän käytettyjä teoksia pois, jotta jäljelle jäisi kirjaston tiloihin mahtuva, monipuolinen ja edustava kokoelma.

— Seinät eivät ole kumista. Uusia teoksia tulee koko ajan, Kuisma sanoo.

— Vaikka kirjastosta pitää löytyä laaja kirjo teoksia, on surullinen tosiasia, että kirjan hehkeimmät elinpäivät ovat aina vain lyhyemmät.

Viestejä kirjojen välissä

Lukisipa joku minut...

Pelasta minut!

Yksikin laina voi pelastaa minut.

Lainaa minut, et kadu.

Kukaan ei ole koskaan lainannut minua.

Kerran minut lainattiin, sitten heräsin.

En ole käynyt missään aikoihin.

Pääsin tuulettumaan pölyisestä varastosta.

Karkoitus varastoon uhkaa!

Olen nähnyt, mihin lainaamatta jääneet kirjat joutuvat.

(Tekstit Tommi Yläoutinen ja Arja Kuisma.)

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.