Taidetta ymmärtämätön sai puolustajansa

Matti Mäkelä: Tämä ei ole taidetta. Tabujen rikkominen kissantaposta mustaan marsalkkaan. Siltala 2016. 207 sivua.

Esseistinä ylistetty Matti Mäkelä tarttuu väitöskirjansa pohjalta taidekohuihin. Vallitsevia tabuja rikkovaa taidetta on Suomessakin tehty pitkään. Nykyään se on yhä vaikeampaa. Maailmalla tabujen rikkominen voi johtaa kuolemaan, mutta meillä tuomioon internetin keskustelupalstoilla.

Mäkelä pyörittää kuvioitaan sulavasti ja tasapuolisesti — ja onneksi kriittisesti. Hän ymmärtää taiteentekijöiden tarpeen provokaatioon, totuuden osoittamiseen. Hän antaa silti perustellusti äänen taiteesta tyrmistyvien moraaliselle närkästykselle. Molemmat näkökulmat keskustelevat taitavasti. Jokainen kirjaa lukeva saa taatusti uutta ajateltavaa käsiteltävistä teoksista.

Parhaimmillaan kirjaa lukee pohdittuna johdatuksena nykymaailman ilmiöihin.

Teoksesta löytyy isoja teemoja sananvapauspohdinnoista ääri-islamiin ja eurooppalaisiin arvoihin. Välillä Mäkelä suorastaan raastaa poliittisen korrektiuden vaatimukset rikki. Hän uskaltaa puolustaa muslimien närkästystä esimerkiksi islamia loukkaavista pilakuvista.

Hän puolustaa moraalikriittistä, torjuvaa suhtautumista taiteeseen. Taiteesta saa närkästyä! Mainiosti tuodaan esille mediamaailman muutoksesta johtuva radikaali ero taideteoksen vastaanotossa 1960-luvun Salama-kohusta mustaan marsalkkaan.

Parhaimmillaan kirjaa lukee pohdittuna johdatuksena nykymaailman ilmiöihin, kohumaailmaan ja jopa tulkintateorioihin. Välillä Mäkelä kompastuu itselleen vieraampiin taiteenlajeihin. Esimerkiksi Jumalan teatteri -pohdinta tuntuu täysin lattealta.

Itselleni nautinnollisinta oli Mäkelän loistava ja paljastava pohdinta hänen omien kohuteostensa ja erityisesti sadomasokistisen Rakkausromaanin suhteen. Tarkastellessaan omaa teostaan, omia kirjoitusmotiivejaan ja teoksen vastaanottoa tekijä kertoo enemmän tabuja rikkovasta taiteesta kuin analysoidessaan muiden teoksia. Pelkästään jo tämän kokonaisvaltaisen ja rehelliseltä vaikuttavan itsetutkiskelun takia kirja pitää lukea.

| Petri Pietiläinen

Hyvää: Taidetta ”ymmärtämättömien” ääni tulee julki.

Huonoa: Kohuteosten epätasainen tulkinta.

Erityistä: Oman Rakkausromaanin kokonaisvaltainen pohdinta.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.