Arvio: Christian Kluxen ja Henning Kraggerud päästelivät vastustamattomasti Kuusankoskitalossa

Kymi Sinfonietta: Tuulahdus Norjan vuonoilta. Johtajana Christian Kluxen. Solistina Henning Kraggerud, viulu. Kuusankoskitalon Kuusaa-sali 11.10.

Raimo eerola

Henning Kraggerud ja Christian Kluxen toivat norjalaisväriä Kymi Sinfoniettan konserttiin.
Henning Kraggerud ja Christian Kluxen toivat norjalaisväriä Kymi Sinfoniettan konserttiin.

Kymi Sinfoniettan norjalaiskattaus oli raikas ja innostava - kiitos mielenkiintoisen ohjelman sekä ennen kaikkea tasokkaiden esitysten.

Norjan korkean tason instrumentalistivienti ei ole vain Truls Mørkin ja Leif Ove Andsnesin varassa, sillä on myös Henning Kraggerud: eloisan sävykkäästi ja jopa taiturillisesti soittava viuluniekka. Ja kuten ylimääräisenä kuultu Equinox viululle ja orkesterille osoitti, hän on myös kiinnostava säveltäjä.

Kraggerud on imenyt Grieginsä jo äidinmaidossa.

Kraggerud on imenyt Grieginsä jo äidinmaidossa, eikä hänen soittonsa autenttisuutta säveltäjän viulusonaatin sovituksessa voi helposti ylittää. Hän heittäytyi Griegille ominaisten vastakohtien pariin ja täytti esityksen tarttuvalla tuoreudella. Esityksessä kiinnitti huomiota myös erityisen toimiva orkesteriosuus.

Johan Halvorsenin Viulukonsertto oli vahvasti viululähtöinen teos, ja siinä oli sävyjä ja karaktäärejä aivan kiinnostavuuteen asti. Kelvollinen konsertto siis mutta ei mestariteos. Kraggerudin antaumuksellinen ja taidokas soitanta osoitti, että teos oli ilmeisen kiitollista soitettavaa, ja hän saikin näyttää mitä osaa. Ja paljon osasi: hän hoiteli monenlaiset mutkikkaat tekstuurit voitokkaasti.

Konserttosäestyksissä loistanut Christian Kluxen vakuutti myös orkesterinumeroiden parissa. Griegin Holberg-sarjan ja Stravinskin Pulcinella-sarjan osat soitettiin lomittain, mikä oli pikantti idea, sillä teosten sävelkielet täydensivät ovelasti toisiaan.

Läpikotaisin musikaalisen Kluxenin dynamiikan äärilaitoja karttamaton ja luontevasti muotoileva ote toimi sähköistävästi. Innoittunut orkesteri vastasi: hienoja sooloja, taitavaa yhtyesoittoa.

Molempia vierailijoita kuulisi mielellään uudestaankin. Jukka Kumpulainen

Hyvää: Korkeatasoiset esitykset.

Huonoa: —.

Erityistä: Halvorsenin teos ensikertaa Suomessa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet