Elokuvakooste: Rikkaiden miesten pokeriringistä kertova Molly’s Game on täynnä kiihkeää dialogia

Molly’s Game (Yhdysvallat, 2017). Ohjaus ja käsikirjoitus: Aaron Sorkin. Rooleissa: Jessica Chastain, Idris Elba, Kevin Costner, Michael Cera, Jeremy Strong, Chris O'Dowd. Kesto: 140 min. K-12.

Michael Gibson

Maailman rikkaimmat, vaikutusvaltaisimmat ja kuuluisimmat ihmiset kokoontuivat Molly Bloomin (Jessica Chastain) pokeripöytien ympärille.
Maailman rikkaimmat, vaikutusvaltaisimmat ja kuuluisimmat ihmiset kokoontuivat Molly Bloomin (Jessica Chastain) pokeripöytien ympärille.

Aaron Sorkin on käsikirjoittanut elokuvia, kuten Kunnian miehet, Moneyball ja Social Network sekä luonut televisiosarjoja, muun muassa West Wingin ja Newsroomin.

Sorkinin tavaramerkkinä ovat nopeasti puhuvat ja älykkäät ihmiset, joissa on sopiva ripaus runollisuutta ja sarkasmia. Molly Bloomin omaelämänkertaan perustuva elokuva on käsikirjoittajan ensimmäinen ohjaus.

Jessica Chastain on roolissaan loistava.

Tarina kertoo Bloomin (Jessica Chastain) pyörittämästä rikkaiden, vaikutusvaltaisten ja kuuluisien miesten pokeriringistä. Puolivahingossa Bloom päätyi osaksi venäläisen mafian tutkintaa, mutta ei suostunut avaamaan suurta salaisuuksien säkkiään.

Elokuva on yli kaksituntinen, mutta tuntuu melko kevyeltä kiitos kiihkeän dialogin ja tarinan kuljetuksen. Toisinaan tuntuu siltä, ettei Sorkin ole täysin varma, jaksavatko katsojat seurata kauaa hänen bravuurina tunnettua puheenporinaa.

Tämä hidastaa hetkiä tarkoituksena pehmentää Mollyn hahmoa ja kuvata uhkapelimaailman pimeää puolta. Mutta nämä hetket toimivat myös tahtomattaan tiesulkuina urheiluauton tavoin kulkevalle päähenkilön ajolle.

Jessica Chastain on roolissaan loistava. Hän on päättäväinen olematta ärsyttävä. Herkkä, kun sille on tarvetta muuttumatta avuttomaksi.

Elokuvan kakkosroolissa oleva Idris Elba jää täysin varjoon suurimmaksi osaksi elokuvaa, kunnes pääsee avaamaan urkunsa voimakkaassa monologissa.

Molly’s Game on taattua Aaron Sorkin -laatumerkkiä.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Sujuva dialogi. Salakavalasti tunteellinen.

Huonoa: Pieniä hidastetöyssyjä kerronnassa.

Erityistä: Muun muassa Tobey Maguire, Leonardo DiCaprio ja Ben Affleck kuuluivat Molly Bloomin pokeririnkiin. Kukaan elokuvan hahmoista ei kuitenkaan perustu suoraan keneenkään todelliseen henkilöön.

Myles Aronowitz

Vera Farmigan näyttelemä femme fatale tarjoaa Liam Neesonin näyttelemälle työmatkalaiselle vastustamattoman tarjouksen.
Vera Farmigan näyttelemä femme fatale tarjoaa Liam Neesonin näyttelemälle työmatkalaiselle vastustamattoman tarjouksen.

Täydellisen keskikertaista viihdettä

The Commuter (Yhdysvallat/Iso-Britannia, 2018).

Ohjaus: Jaume Collet-Serra. Käsikirjoitus: Byron Willinger, Philip de Blasi.

Rooleissa: Liam Neeson, Vera Farmiga, Patrick Wilson, Sam Neill, Elizabeth McGovern, Jonathan Banks.

Kesto: 105 min. K-16.

Ohjaaja Jaume Collet-Serra ja näyttelijä Liam Neeson nauttivat ilmeisesti hyvin mukavasta ja anteliaasta työsuhteesta. Neljäs yhteinen elokuva, The Commuter muistuttaa huimasti kaksikon edellistä Non-Stop-elokuvaa.

Kumpikin on tiukkaan tilaan ahdettu jännityselokuva, joissa päähenkilö joutuu arvoituksen keskelle aikaa vastaan. Viimeksi oltiin lentokoneessa. Tällä kertaa matkustajajunassa.

Michael (Liam Neeson) on menettänyt juuri työnsä vakuutusmyyjänä. Edessä on karvas kotimatka kotiin kertomaan perheelle, että tulevaisuuden unelmat on laitettava pitoon.

Enigmaattisena enkelinä tai paholaisena vastakkaiselle istumapaikalle ilmestyy Joanna (Vera Farmiga), jolla on tarjous. Michael palkitaan runsaasti, jos hän osallistuu eräänlaiseen pulman ratkontaan. Miehen on tunnistettava yksi junaan kuulumaton matkustaja.

Collet-Serra-Neeson-elokuvat ovat kuin popkorniyleisölle vesitettyjä Hitchcockin jännäreitä. Juoni nojautuu hyvin yksinkertaiseen mutta herkulliseen ideaan. Katsojiin ei kuitenkaan luoteta niin paljon, etteikö juonta voitaisi ratkoa ilman isoja rymistelyjä.

Neeson on sen verran vaikuttava ilmestys, että tämä pystyy hallitsemaan kohtauksia pelkällä olemuksellaan, vaikka niissä tapahtuisikin hyvin vähän. Nyt kaikki keitetään kasaan muutamissa junanvaunuissa, joissa paljastuu salajuoni.

The Commuter on hyvin toimiva mutta helposti unohtuva tusinajännäri. Se hoitaa hommansa, mutta ei juonenkäänteistä huolimatta missään vaiheessa aidosti yllätä.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Perusvarma Liam Neeson -jännäri.

Huonoa: Tasapaksu.

Erityistä: Illuusio pitkästä junasta luotiin vain puolentoista junanvaunun pituisella lavasteella.

Yellow Film

Nuori Emilia muuttuu marsun puremasta Supermarsuksi.
Nuori Emilia muuttuu marsun puremasta Supermarsuksi.

Epätasainen lastenelokuva

Supermarsu (Suomi, 2018).

Ohjaus: Joona Tena. Käsikirjoitus: Paula Noronen, Joona Tena.

Rooleissa: Ella Jäppinen, Viljami Lahti, Essi Hellén, Eero Ritala, Arttu Wiskari, Tommi Korpela.

Kesto: 86 min. Sallittu.

Suomessa tehdään nykyään niin paljon laadukasta lastenviihdettä, että se hieman heikompi otos onkin jo parempi alkaa erotella omaan läjäänsä.

Lapset ovat ehkä helppo istuttaa teatterin penkkiin ja luottaa, että näiden mielikuvitus täyttää kaikki elokuvan teossa syntyneet aukot. Supermarsua ei voi syyttää kunnianhimon puutteesta. Onhan kyseessä kuitenkin ihan ehta kotimainen supersankarin syntytarina.

Toteutus ei vain oikein kanna lennokasta konseptia.

Emiliaa (Ella Jäppinen) puree marsu, ja hän huomaa muuttuvansa. Aivan kuin Hämähäkkimiehessä, mutta sankari on vain paljon nuorempi. Uusia supervoimiaan Emilia käyttää saastuvan Itämeren pelastamiseen.

Kaikki on niin puhtoista, söpöä ja oikeudenmukaista, että elokuva on vaarassa antaa ihottuman. Campiksi elokuvan on muuttaa tehostekohtauksien taso. Jos ohjaaja ei ymmärrä erikoistehosteita, eikä tällä ole niiden suhteen tyylitajua, saadaan niinkin rumia kohtauksia, mitä Supermarsu sisältää.

Kun teatterit täyttyvät lapsikatsojista ja lastenelokuvat ovat koko alalle hengentärkeitä, on helppo ymmärtää, miksi Supermarsuja tehdään.

Nytkin rahat saadaan varmasti nyhdettyä lapsiperheiltä.

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Paljon hauskoja hetkiä.

Huonoa: Visuaalisesti epätasainen. Hatarat näyttelijäsuoritukset.

Erityistä: Elokuva perustuu Paula Norosen vuoden 2009 Finlandia junior -ehdokaskirjaan Emilian päiväkirja — Supermarsu pelastaa silakat.

Joe Alblas

Dylan O'Brien, Giancarlo Esposito ja Rosa Salazar (edessä) tähdittävät kirjasarjaan perustuvan elokuvatrilogian viimeistä osaa.
Dylan O'Brien, Giancarlo Esposito ja Rosa Salazar (edessä) tähdittävät kirjasarjaan perustuvan elokuvatrilogian viimeistä osaa.

Unohtuneen trilogian päätös

Labyrintti — Tappava lääke (Maze Runner: The Death Cure, Yhdysvallat, 2018).

Ohjaus: Wes Ball. Käsikirjoitus: T.S. Nowlin perustuen James Dashnerin kirjaan.

Rooleissa: Dylan O'Brien, Kaya Scodelario, Thomas Brodie-Sangster, Walton Goggins, Aidan Gillen, Nathalie Emmanuel, Patricia Clarkson, Giancarlo Esposito, Rosa Salazar.

Kesto: 142 min. K-12.

Suosittuun young adult -kirjasarjaan perustuvan elokuvatrilogian viimeinen osa viivästyi vuodella, kun päätähti Dylan O’Brien loukkaantui pahasti stunttia suorittaessaan.

Voi olla, että tauon aikana elokuvasarjan suosion liikevoima on hieman tyssännyt. Edellisten osien tapahtumia joudutaankin kertaamaan elokuvan alussa. Se on hyvä, koska mitään niistä ei enää muista.

Labyrintti-sarjassa, monien muiden young adult -tarinoiden tapaan, maailma on tuhoon tuomittu ja nuorisoa käytetään hyväksi aikuisten hallitseman järjestelmän toimesta. Suuresta labyrintistä paenneet nuoret ovat immuuneita tuhoisalle virukselle. Nuori voima ja totalitarismi ottavat yhteen.

Thomaksen (O’Brien) avulla joukko nuoria jatkaa kapinaansa. Elokuvan päähenkilö ei ole kaikista fiksuin tai edes mielenkiintoisin, mutta ainakin karismaattinen ja atleettinen.

Ylipitkä elokuva yltyy parhaimmillaan teiniversioksi Mad Maxista ja pahimmillaan jumittuu tuskastuttaviin moraalinäytelmiin. Jälki on pätevää, mutta kaikki tuntuu jo niin monesti nähdyltä.

Sarjan päätöstä odottaneet fanit kuitenkin varmasti tyydytetään.

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Näyttävää…

Huonoa: …mutta jo kuluneen tuntuista kuvastoa.

Erityistä: Dylan O'Brien kärsi kasvomurtumista ja lievästä aivovammasta suorittaessaan stunttia, jossa hän siirtyi liikkuvasta ajoneuvosta toiseen.