Konserttiarvio: Paavali Jumppasen moni-ilmeisyys ja kyky karakterisoida musiikkia suorastaan ällistyttää

Henna Mäkelin

Paavali Jumppanen, kapellimestari, pianisti, kymi sinfonietta
Paavali Jumppanen, kapellimestari, pianisti, kymi sinfonietta

Konserttia edeltävä hälinä laskeutuu harvoin yhtä syvään rauhaan kuin torstaina Paavali Jumppasen soolopianon soidessa Bachin fuugan sävelin. Jos Bach kokonaisuutena jäikin kalpeaksi, suli Mozartin konsertto suoraan syliin vastustamattoman valoisasti. Säveltäjälle poikkeuksellinen orkestraatio pyöreine sointeineen, puhaltajien hieno työskentely ja sekä runollisesti että briljantisti tulkittu soolo muodostivat upean, harmonisen kokonaisuuden.

Pidättyväisestä Bachista viehkeään Mozartiin edennyt dynaaminen kaari jatkui toisella puoliskolla hyvässä nousussa, kun Beethovenin Keisarikonserton majesteetillinen ensiosa soi koko värikylläisessä loistossaan. Kautta linjan kuultiin rohkeasti sävytettyä, romanttisen hurmioitunutta pianismia, joka puhalsi Beethovenista pölyiset kankeudet ja huikea tekninen taituruus sai kaiken kuulostamaan leikkisältä soiton ilolta.

Jumppasen moni-ilmeisyys ja kyky karakterisoida musiikkia ällistytti; voiko lyömäsoittimeksikin joskus mainitusta instrumentista todella saada näin monia sävyjä irti? Vähäinen ei ole myöskään maestron taito näiden värien viljelyssä.

Hyvää: Jumppasen upea, moni-ilmeinen muusikkous.
Huonoa: Flyygelin diskanttirekisteri oli epäkunnossa ja soi huonosti.
Erityistä: Ensimmäinen numero kuultiin soolopianon ja jousiston vuorotteluna.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut