Levyarvio: Ei mikään käteenvetoharjoitus — Marzi Nyman jättää viisaasti kitaran sivuosaan

Marzi Nyman: Kelluva katedraali. Kaskelotti Records 2018.

Levyarvio: Ei mikään käteenvetoharjoitus — Marzi Nyman jättää viisaasti kitaran sivuosaan

Kitaristi Marzi Nymanin uusi sooloalbumi Kelluva katedraali on häkellyttävä teos. Se todistaa, että Suomen ykköskitaristien harvalukuiseen joukkoon kuuluva virtuoosi on ennen kaikkea suuri muusikko.

Kelluva katedraali ei ole mikään kitaristin käteenvetoharjoitus, vaan moniulotteinen sävelteosten kimara, jossa — yllätys, yllätys — kitara on jätetty fiksusti soittimeksi soittimien joukkoon.

Molempia on tehty kauan, ja taiteellinen lopputulos saa kokijan haukkomaan henkeään.

Soittimiahan tuotannossa riittää. Torvet pauhaavat, viulut visertävät ja rytmisoittimet paukkuvat. Monipolviset sävellykset tuovat mieleen takaumia yhtä lailla progemusiikin dinosauruksista kuin suoraviivaisesta punkista tai höyhenenkevyistä nuotiokitarasessioista.

Joku on joskus sanonut, että hyväkään soitto ei riitä, jos laulajan suoritus valuu reisille. Tällä albumilla kaikki toimii: Marzi Nyman on Jimi Hendrixin tapaan erinomainen laulaja.

Yksi albumin vaikuttavimmista kappaleista on yllättävän riisutusti esitetty Vanha mies ja ballerina, josta kasvaa tahtien mukana jollain ihmeellisellä tavalla suoranainen kuunnelma. Myös tarina toimii.

Marzi Nyman on opittu tuntemaan myös Espoo Big Bandin kapellimestarina. Jos hän on orkesteriin jotain vienyt, on hän saanutkin. Tällä levyllä äänikuvan pinta on useimmiten siloteltu herkullisella puhallintyöskentelyllä. Myös Arttu Takalon vibrafoni helisee herkullisesti siellä täällä.

Soiton ydinmehusta vastaavat kuitenkin Nykäsen itsensä lisäksi basisti Harri Rantanen ja rumpali Anssi Nykänen. Nämä pitävät kirjavan sävelkoosteen tukevasti kasassa.

Kuten jazz-muusikot aikanaan jo Yhdysvalloissa totesivat: tämä svengaa kuin hirvi.

Levyn teko on aloitettu jo vuonna 2007. Nykyaikana levyt pyöritetään digitaalisilla alustoilla suurin piirtein yhdessä illassa. Tätä taustaa vastaan Nymanin Kelluvaa katedraalia voisi verrata projektina Antoni Gaudín Sagrada Famíliaan Barcelonassa. Molempia on tehty kauan, ja taiteellinen lopputulos saa kokijan haukkomaan henkeään.

Vuoden levy. | Matti Tieaho

Hyvää: Lista olisi loputon.

Huonoa: Musiikissa esiintyy vaatimaton nero, kansitaiteessa narsisti.

Erityistä: Levyn teko kesti yli kymmenen vuotta.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet