Tragedia sadan vuoden takaa — Uusi sisällissotateos kertoo kuusaalaisen yksinhuoltajan tarinan

Laura Viljanderin kohtalosta syntyi mediateos, johon pääsee tutustumaan Kuusankosken Taideruukissa toukokuun ajan.

Sanni Priha

Helsinkiläinen Jaakko Ruuska (kuvassa) ja kuusankoskelainen Juha Salminen tutustuivat kymmenen vuotta sitten, kun Kuusankosken teatterissa esitettiin Salmisen kirjoittamaa näytelmää Nurmilinnut. Yksi sen sivuhahmoista oli Laura Viljander.
Helsinkiläinen Jaakko Ruuska (kuvassa) ja kuusankoskelainen Juha Salminen tutustuivat kymmenen vuotta sitten, kun Kuusankosken teatterissa esitettiin Salmisen kirjoittamaa näytelmää Nurmilinnut. Yksi sen sivuhahmoista oli Laura Viljander.

Toukokuun 10. päivänä vuonna 2017 kaksi miestä asteli Kuusankosken Kuusaansaaressa sijaitsevaan, käytöstä poistettuun tehdasrakennukseen.

Vierailu oli edellyttänyt erikoisjärjestelyjä: lupaa ja turvallisuuskoulutusta rakennuksen omistajalta UPM Kymmeneltä.

Oli jo ilta, kun miehet saapuivat paperisaliksi kutsuttuun tilaan. Sitten he ryhtyivät kuvittelemaan, mitä oli tapahtunut 99 vuotta aiemmin.

Laura Viljander ja Heikki-poika vuonna 1915 tai 1916.

Kolme kilometriä teloitukseen hiekkakuopalle

Toukokuun 10. päivänä vuonna 1918 paperisalissa oli valtavasti vankeja, noin 1 500. Kun ilta koitti, vangeista 14 poimittiin kulkueeseen, joka etenisi kolmen kilometrin matkan Stöörinkankaan hiekkakuopille.

Yksi kulkueeseen pakotetuista oli 23-vuotias Laura Viljander. Stöörinkankaalla hänet ja 12 muuta vankia teloitettiin ampumalla.

Illan tapahtumista tiedetään, koska vanki Verner Granqvist onnistui pakenemaan kulkueesta.

99 vuotta tapahtuneen jälkeen teloitusreitin kuvasivat Jaakko Ruuska ja Juha Salminen — ne erikoisluvalla paperisaliin astuneet miehet.

Nyt yleisö pääsee näkemään elokuvan nimeltä Min nimi on Laura Viljander. Lyhytelokuva ja siihen liittyvät videoteokset antavat äänen sisällissodan unohdetuille uhreille.

Ihmisryhmä, jolla ei ollut ääntä

Sisällissodasta kerrotaan usein sotatapahtumien sarjana ja vaikutusvaltaisten, poliittisten henkilöiden kautta. Ruuskan mukaan Viljander kuului ryhmään, jolla ei ollut ääntä ja jolle ei sitä haluttu antaakaan.

— Sotien keskellä on kuitenkin aina tavallisia ihmisiä. Heidän kauttaan tapahtumia voi ymmärtää konkreettisesti, Ruuska sanoo.

Surmattu Viljander oli pienen pojan yksinhuoltaja, jonka aviomies oli ilmeisesti lähtenyt Pohjois-Amerikkaan.

Tukea vain työväen naisliikkeeltä

Ruuska arvelee, että Viljander joutui teloitetuksi siksi, että oli nainen ja siksi, että tämän nimi oli löydetty punakaartin listoilta. Viljander työskenteli Kymintehtaan punakaartin miliisin alaisuudessa postitoimistolla. Yksinhuoltajana nuori nainen oli saanut tukea ainoastaan työväen naisliikkeeltä.

Lyhytelokuvassa Viljanderin äänenä on Kuusankoskelta kotoisin oleva näyttelijä Noora Dadu. Dadun suulla Viljander käy vuoropuhelua teloitusta paenneen Verner Granqvistin kanssa.

Teos osa tohtorinopintoja

Lyhytelokuva on osa elokuvantekijä Jaakko Ruuskan, 37, tohtorinopintoja Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Väitöskirjan aiheena on empatian katkos ja se, voiko taiteella tuottaa empaattista kokemusta.

— Valtarakenteet tuottavat asetelmia, joissa empatia ei toteudu.

Viljander kuului ryhmään, jolla ei ollut ääntä ja jolle ei sitä haluttu antaakaan. — Jaakko Ruuska

Kun Laura Viljander teloitettiin, myös hänen muistonsa hävitettiin. Hänestä ei puhuttu Viljanderin ainoan pojan kasvattiperheessä, eivätkä myöskään lapsenlapset saaneet tietää isoäidistään juuri mitään.

— Empatia on pyrkimystä asettua toisen asemaan. Lähden tutkimaan, mitä näkymiä Laura Viljander voi meille esittää.

Min nimi on Laura Viljander

Yleisötapahtuma Kuusankosken Taideruukin Pato-klubilla ja Pato-areenalla 10. toukokuuta kello 18–21.

Tapahtumassa esitetään 20 minuutin mittainen lyhytelokuva Min nimi on Laura Viljander ja videoteos, jota varten on haastateltu Viljanderin lapsenlapsia Eeva Piristä sekä Jukka ja Kalle Aaltosta.

Tapahtumaan sisältyy keskustelu sisällissodan vaietuista kokemuksista ja niiden jättämistä jäljistä. Sana on vapaa.

Videoteoksiin pääsee tutustumaan myös 20.—27. toukokuuta.

Hanketta on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet