Kirja-arvio: Kuolemantehtaat 1918

Seppo Aalto, Kapina tehtailla, Kuusankoski 1918. Siltala 2018, 359 sivua.

Kirja-arvio: Kuolemantehtaat 1918

Seppo Aallon Kapina tehtailla — Kuusankoski 1918 nousee sisällissotakuvausten parhaimmistoon. Kuusankoskeen keskittyvä teos vakuuttaa lukijan sodan luokkasotamaisuudesta. Paikkakunnan tapahtumien erityislaatu esitetään vakuuttavasti.

Aallon teos eroaa muista. Hän nostaa tapahtumien selittäjäksi tehtaiden sisäiset jännitteet, kuten herrasväen ja työläisten rajun luokkajaon. Niiden takia Kuusankoskesta tuli niin verinen paikkakunta punaisten mutta erityisesti valkoisten terrorissa.

Käy kyllä selväksi, että vanhat kaunat maksettiin molemmilla puolilla.

Minulle parasta antia olivat analyysit tapahtumista ennen sotaa. Tie siihen kuvataan prikulleen yhtä pedanttisesti kuin itse sota ja terroriteot. Harmittaa suorastaan se, ettei kirja jatku vastaavasti kapinan jälkeisen ajan kuvaamisessa. Viimeisessä luvussa viitataan vain harmittavan lyhyesti myöhempiin tapahtumiin.

Henkilögalleriasta nousee esille kaksi kunnioitettavaa hahmoa: Punaisista Aleksei Osipov yritti estää valkoisten murhaamista, ja valkoisista sovittelevasti toimi Göstä Björkenheim. Kumpikaan heistä ei selvinnyt hengissä.

Pidin kirjassa siitä, että asiat sanotaan suoraan: punaiset möhlivät voiton itseltään, ja valkoisille tuli kiire tappaa voittonsa jälkeen kaikki hankalat punaiset. Tietysti valkoisten mielestä teloitettiin vain rikollisia.

Käy kyllä selväksi, että vanhat kaunat maksettiin molemmilla puolilla. Valkoisen terrorin rajuutta ei mikään muu selitä kuin viha ja tarkoituksellinen puhdistus: punaisia teloitettiin kuin eläimiä.

Teos on ääritarkka ja tiheä tutkimus, jota on välillä tuskastuttavan hidasta lukea. Tarkka lukeminen kannattaa, jos haluaa ymmärtää Kuusankosken tapahtumia. |

Hyvää: Kapinaan johtanut kehitys taustoitetaan kunnolla.

Huonoa: Yksityiskohtien määrä on liiallista.

Erityistä: Kuusankosken erityislaatu vuonna 1918 kuvataan karmivalla tehokkuudella.