Nappaa tästä lastenkirjavinkit syksyyn — Kouvolan Sanomien kriitikko kehuu kuvituksia ja hypnoottisia sanarimpsuja, kirjoissa käsitellään niin vanhempien hyytäviä välejä kuin sitä, että rakkaat ihmiset ovat tärkeämpiä kuin mikään määrä rahaa

Nelson Tiikeritassu on jännittävä satuseikkailu, jonka äärellä viihtyy aidosti niin lapsi kuin aikuinen. Anna puolestaan on perheineen mummolassa viettämässä kesälomaa, mutta vanhempien hyytävät välit tekevät kesästä harmaan ja ankean. David Walliamsin viides suomennettu lastenromaani puolestaan on paitsi hurja rosvoseikkailu, myös kaunis tarina lapsen ja vanhemman suhteesta.

Nappaa tästä lastenkirjavinkit syksyyn — Kouvolan Sanomien kriitikko kehuu kuvituksia ja hypnoottisia sanarimpsuja, kirjoissa käsitellään niin vanhempien hyytäviä välejä kuin sitä, että rakkaat ihmiset ovat tärkeämpiä kuin mikään määrä rahaa

Teos & Förlaget

Nelson Tiikeritassu on täynnä perinteisen sadunkerronnan taikaa.

Mainio saturomaani välittää rentouden ja suvaitsevaisuuden sanomaa

Lena Frölander-Ulf: Nelson Tiikeritassu. Suomentanut Jaana Nikula.

280 sivua. Teos & Förlaget 2019.

Nelson Tiikeritassu on jännittävä satuseikkailu, jonka äärellä viihtyy aidosti niin lapsi kuin aikuinen. Tarina käynnistyy, kun kuusivuotias Nelson lähetetään kesälomalta aiottua aiemmin kotiin Perlinporiin.

Nelson ei kuitenkaan pääse perille, vaan jää harhailemaan kaupunkiin. Pian poika kohtaa huuliharppua soittavan, kerjäläistiikeri Zamban, jonka kanssa lähtee etsimään tietä äidin luokse.

Kaksikko huomaa, että Perlinporissa ei ole kaikki kunnossa. Järjestystä ihailevat valtaapitävät eivät siedä erilaisuutta tai poikkeamia. Kaupungin sanomalehdessä on juttuja ”kaikesta mikä on vaarallista ja vierasta”, ja lapset oppivat säntillisyyttä ”Järjestyksen Ystävien voimistelu- ja virkistysleirillä”.

Vastarinta kytee, mutta monta käännettä ehtii tapahtua ennen loppukamppailua ja voitonjuhlia.

Frölander-Ulf kerii tarinaa esiin rauhallisesti kertoillen. Lauseiden lempeä poljento on täynnä perinteisen sadunkerronnan taikaa.

Tarinan opetus on kiedottu juonen käänteisiin kauniisti mukaan. Selväksi tulee, että uteliaisuus tuntematonta kohtaan on tärkeää. Vain silloin Nelsonin ja kumppaneiden julistus ”Ajattele aivoillasi. Käyttäydy kiltisti” voi toteutua.

Tarinassa kuuluu viehättäviä kaikuja lastenkamarin klassikkokertomuksista. Kiltti poliisi on tuttu tyyppi esimerkiksi Marjatta Kureniemen Onneli ja Anneli -tarinoista.

Järjestyksen Valvojien johtajan Rouva Kopin hahmossa taas on rutkasti hiukan boheemin Muumimamman vastakohtahahmoa, Vilijonkkaa.

Jotenkin muumimaisia ovat myös monet hienot oivallukset ja viisaat lauseet, jotka ilahduttavat lukijaa tuon tuosta. Ohjenuoraksi aivan kaiken ikäisille sopii esimerkiksi tämä Zamban toteamus: ”Ja kun asiat ovat hyvin, ne ovat hyvin, ja sitten ei pidä ajatella niin paljon sellaista, mikä on huonosti”. Selväksi tulee, että uteliaisuus tuntematonta kohtaan on tärkeää. Marjo Jääskä

Hyvää: Satu muistuttaa hauskalla tavalla rennosti ottamisen ja sopivan suurpiirteisyyden tärkeydestä.

Kehitettävää: -

Erityistä: Frölander-Ulf on myös kuvittaja ja graafikko. Merkittävä osa tarinan viehätystä syntyykin teoksen ilmeikkäästä kuvituksesta.

Otava

Kymmenen tikkua laudalla leikittelee hypnoottisilla sanarimpsuilla.

Kesä perhekriisin keskellä

Heini Junkkaala: Kymmenen tikkua laudalla. Kuvitus Maria Sann.

109 sivua. Otava 2019.

Heini Junkkaalan Kymmenen tikkua laudalla on periaatteessa realistinen lastenromaani. Tarinan minäkertojan, alakouluikäisen Annan, mielikuvitukselliset leikit kuitenkin tuovat kertomukseen niin paljon magiaa, että kokonaisuus tuntuu lopulta aika sadunomaiselta.

Anna on perheineen mummolassa viettämässä kesälomaa, mutta vanhempien hyytävät välit tekevät kesästä harmaan ja ankean. Työhullu isä sulkeutuu verstaaseen nikkaroimaan Annan veljelle venettä, ja maalle vastentahtoisesti houkuteltu äiti jää ilman lomaseuraa.

Tilannetta ei helpota yleistä toimettomuutta paheksuva mummo, joka kommentoi riippumatossa runoja lukevaa äitiä: ”Makaavan ihmisen päälle murheet kasaantuu”.

Anna ahdistuu ja pelkää perheen hajoavan. Ratkaisu löytyy edesmenneen Olli-papan hakkuupölkystä vuolluista puutikuista, joilla Anna leikkii olevan niin paljon taikavoimaa, että tyttö pystyy ohjailemaan perheenjäsentensä toimintaa.

Tarinan kieli on upean rytmikästä. Hypnoottiset sanarimpsut tuntuvat sisältävän samanlaista pakottavaa voimaa kuin Annan puutikut.

Heti alku kaappaa vastustamattomasti mukaansa: ”Peltoa, metsää, peltoa, tönö. Peltoa, tönö. Peltoa, metsää, maajussi, tönö. Traktori, peltoa, lehmiä, tönö”. On selvää, että lorutteleva, muutamia riimirunojakin sisältävä teksti toimii erinomaisesti ääneen luettuna.

Junkkaala kuvaa vähäeleisesti ja kirkkaasti henkilöiden ajatuksia ja tunteita. Lukijaa ei holhota alleviivaamisella tai selittämisellä, vaan häneen selvästi luotetaan.

Maria Sannin mustavalkoinen kuvitus jaksottaa hyvin tarinaa. Lukujen aloituskuvat vihjaavat tulevasta ja muutamat suuremmat, jopa aukeaman kokoiset kuvat, jarruttelevat lukemista juuri oikealla hetkellä.

Pehmeäpiirteiset hahmot ja maisemat tuovat lohtua hetkittäin aika vakavaksikin kääntyvään tarinaan. On selvää, että lorutteleva, muutamia riimirunojakin sisältävä teksti toimii erinomaisesti ääneen luettuna. Marjo Jääskä

Hyvää: Mummon hauskan höpsähtänyt, lapsenlapsia hellittelevä puheenparsi eroaa sopivasti muiden hahmojen puheesta.

Kehitettävää: Tarinan loppuratkaisu tupsahtaa esiin aika äkkiä.

Erityistä: Romaani pohjautuu Junkkaalan vuonna 2008 kantaesitettyyn, samannimiseen lastennäytelmään.

Tammi

Kirjan mustavalkoisesta kuvituksesta vastaa Tony Ross.

Rakkaus voittaa rikkaudet

David Walliams: Pankkirosvon poika. Suomentanut Kaisa Kattelus. Kuvitus Tony Ross.

412 sivua. Tammi 2019.

David Walliamsin viides suomennettu lastenromaani on paitsi hurja rosvoseikkailu, myös kaunis tarina lapsen ja vanhemman suhteesta. Ydinviesti on tuttu, mutta toistamisen arvoinen: rakkaat ihmiset ovat tärkeämpiä kuin mikään määrä rahaa.

Tarinassa tavataan Frank, jonka isä Gilbert on taitava rallicrosskuski, mutta onnettomuuden jälkeen menettää paitsi jalkansa myös työnsä. Kovat ajat koittavat, ja isä ajautuu tahtomattaan hämärähommiin.

Rikollisliigan verkoista irti pyristeleminen vaatii paljon romuautolla kaahailua ja virkavallan sumuttamista, mutta myös neuvokkuutta ja yhteistyötä.

Vastaan tulee riemastuttavia hahmoja. Yksi suosikeistani on humorististen rötösjuttujen klassikkotyyppi: hömelö roisto, joka tajuamattaan paljastaa ryöstöstrategiat ja pakosuunnitelmat.

Kirjassa on lastenromaaniksi huimat 412 sivua, mutta sitä voi silti suositella myös hiljattain lukemaan oppineille. Lukemista autetaan useilla typografisilla keinoilla. Kirjasin on iso ja rivitys väljää, eikä yhdellä sivulla ole kovin paljon tekstiä.

Lukutaitoaan verryttelevä lapsi tuntee tyytyväisyyttä pystyessään kääntämään sivuja tiuhaan tahtiin.

Lukijaa tönii eteenpäin myös Tony Rossin mustavalkoinen kuvitus, jota riittää melkein jokaiselle aukeamalle. Kuvat ovat hyvin linjassa villin vauhdikkaan tarinan kanssa. Taitossa on rentoutta, ja kuvan ja tekstin liitto on saumaton.

Oman hauskuutensa tuovat tekstin lomaan isoilla tikkukirjaimilla painetut ääniä kuvaavat sanat. Sarjakuvista lainattu tehokeino toimii hienosti lastenromaanissakin.

Walliamsia on verrattu itseensä Roald Dahliin. Samankaltaista nöyristelemättömyyttä, ronskiutta ja ilkikurista huumoria tarinoissa kyllä onkin, mutta Dahliin verrattuna Walliams on selvästi kiltimpi, varovaisempi ja opettavaisempi. Lukemista autetaan useilla typografisilla keinoilla. Marjo Jääskä

Hyvää: Kerronnan mutkattomuus ja selkeys helpottavat nuoren lukijan urakkaa.

Huonoa: Tarina uhkaa välillä luisua pelkäksi kaahailuksi.

Erityistä: David Walliams tunnetaan myös Pikku-Britannia -sketsisarjan näyttelijänä.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset