Hippakomedia ystävyydestä ja Abba-musikaalin siirappinen mutta tanssijalkaa kutkuttava jatko-osa — Kouvolassa kaksi elokuvaensi-iltaa

Kiinni jäit! (Tag, Yhdysvallat, 2017) Ohjaus: Jeff Tomsic. Käsikirjoitus: Mark Steilen, Rob McKittrick. Rooleissa: Ed Helms, Jon Hamm, Jake Johnson, Hannibal Buress, Isla Fisher, Jeremy Renner, Annabelle Wallis, Rashida Jones, Leslie Bibb. Kesto: 101 min. K-12.

Courtesy of Warner Bros Picture

Jake Johnson, Ed Helms ja Jon Hamm näyttelevät vanhoja ystäviä, jotka ovat palanneet joka toukokuu samaan hippaleikkiin jo 30 vuoden ajan.
Jake Johnson, Ed Helms ja Jon Hamm näyttelevät vanhoja ystäviä, jotka ovat palanneet joka toukokuu samaan hippaleikkiin jo 30 vuoden ajan.

Idea komediaelokuvasta, jossa joukko aikuisia leikkii kuolemanvakavasti hippaa, voi tuntua hieman hölmöltä. Tieto siitä, että elokuvan takana on tositarina vanhasta kaveriporukasta, saa kuitenkin sisäisen lapsen innokkaan valppaaksi. Mitä? Miksei kukaan kertonut, että tällainen olisi mahdollisuus.

Tähän sisäisen lapsen ilahduttamiseen Kiinni jäit! -elokuva nojaa hyvin vahvasti. Lapsellinen se ei kuitenkaan ole. Elokuvan sydänjuuri muodostuu ymmärryksestä, että leikki on tapa vaalia vuosikymmenien ystävyyksiä ainutlaatuisella tavalla.

Hoagie (Ed Helms) päättää kerätä kaveriporukan kasaan, koska on taas toukokuu. Se yksi kuukausi vuodesta jolloin 30 vuotinen hippaleikki taas aktivoituu. Uraihmiset ja tyhjäntoimittajat yhtälailla valmistautuvat olemaan joko jahtaaja tai saaliseläimen tapaan pakeneva hipan kohde.

Tarkoituksena olisi vihdoin saada Jerry (Jeremy Renner) hipaksi. Tämä on uskomattomalla toimintasankarin elkein pystynyt pakenemaan kavereitaan lapsuudesta saakka.

Nasevasti kirjoitettu komedia hyödyntää kaikkien näyttelijöidensä vahvuuksia.

Sattuman kautta menestyvää Bobia (Jon Hamm) haastatteleva Wall Street Journalin toimittaja Rebecca Crosby (Annabelle Wallis) tempautuu mukaan seikkailuun haistaessaan hyvän juttuaiheen.

Nasevasti kirjoitettu komedia hyödyntää kaikkien näyttelijöidensä vahvuuksia. Dialogi on kaikille suuhun sopivaa ja luontevaa.

Häiden ympärille rakentuva juoni koostuu komediallisista toimintakohtauksista. Niiden välissä pysähdytään pohtimaan ihan tosissaan, onko aikuisiällä hipan leikkiminen vain hätähuuto ongelmista.

Takuuvarmojen naurujen ylitse jää mieleen elokuvan tunteellinen vaikutus. Se porautuu ystävyyden perusolemukseen ja siihen, miksi aikuisiällä ne parhaimmatkin kaverit toisinaan lipuvat yhä kauemmaksi.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Hauska ja ymmärtäväinen.

Huonoa: Hieman kuluneet musiikkivalinnat.

Erityistä: Elokuvan innoittanut oikea kaveriporukka nähdään videopätkissä.

Abba-musikaalin jatko-osa ajaa asiansa

Jonathan Prime

Edellisessä Mamma Mia -elokuvan tähdittäneen Merryl Streepin nuorempaa versiota näyttelee jatko-osassa Lily James. Nuorena Harryna nähdään Hugh Skinner.

Mamma Mia! Here We Go Again (Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2017)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Ol Parker.

Rooleissa: Lily James, Amanda Seyfried, Christine Baranski, Pierce Brosnan, Dominic Cooper, Colin Firth, Andy Garcia, Stellan Skarsgård, Julie Walters, Alexa Davies, Josh Dylan, Jeremy Irvine, Hugh Skinner, Jessica Keenan Wynn, Cher.

Kesto: 114 min. Sallittu.

Huippumenestyneestä lavamusikaalista elokuvaksi muuttunut Mamma Mia! saa jatko-osan tasan kymmenen vuoden jälkeen. Vaikka aikaa on kulunut, Kreikan saaristoon sijoittuvassa Mamma Mia! -maailmassa hyvin vähän on muuttunut.

Katsojan ei tarvitse pelätä, että tarjolla olisi jotain liian uudelta maistuvaa.

Kaikki edellisen elokuvan tähdet palaavat. Vain Meryl Streep loistaa poissaolollaan. Hänen näyttelemänsä Donna on menehtynyt.

Käy ilmiselväksi, että musiikki määrää kaapin paikan.

Kahteen aikakauteen sijoittuva elokuva kuvaa tällä kertaa, kuinka nuori Donna (Lily James) matkasi läpi Euroopan, päätyi Kreikkaan ja tapasi kolme elämänsä miestä.

Menneisyyttä peilataan suoraan nykyajan tapahtumiin, joissa Donnan tytär Sophie (Amanda Seyfried) pyrkii toteuttamaan äitinsä unelmaa hotellista ja käy läpi omia huoliaan.

Itse tarina on hyvin teennäinen, koska käsikirjoitus on kuin insinöörityönä rakennettu elokuvaan valittujen kappaleiden ympärille. Käy ilmiselväksi, että musiikki määrää kaapin paikan.

Kappalevalikoima pitää tällä kertaa sisällään myös hieman erikoisempia valintoja, vaikka b-puoliin ei tarvitse vielä sentään turvautua. Elokuvan aloittava When I Kissed The Teacher tuntuu nykyilmapiirissä hyvin ongelmalliselta. Kisses of Fire on myös varmasti monelle aivan uusi tuttavuus.

Edellisestä osan superhitit Mamma Mia, Dancing Queen ja Super Trouper luodaan uudelleen hyvin samanlaisina. Tanssijalan vipatusta ei voi estää.

Huippuhetkiin kuuluvat 1970-luvun pariisilaisessa kahvilassa luritettava Waterloo, Cherin ja Andy Garcian uljas Fernando -tulkinta ja herkkä My Love, My Life jossa myös Streep tekee esiintymisen.

Here We Go Again on kurkkuun takertuvan siirappinen aivan liian monta kertaa omaksi hyväkseen, mutta silti päälle vyöryvät hittibiisit tempaavat aina mukaansa.

Romanttinen komediamusikaali on sinisilmäisen optimistinen ja suuriin tunteisiin heittäytyvä aivan kuten ABBA:n musiikkikin.

Fanit ovat varmasti tyytyväisiä pikkuvioista huolimatta.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Musiikki.

Huonoa: Käsikirjoitus

Erityistä: Björn Ulvaeus ja Benny Andersson nähdään taas pienissä cameo-rooleissa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet