Kuusankoskelainen Lydia Rantanen on yhä mysteeri – Nyt sadan vuoden takaiset kirjoitukset soivat levyllä: "Studiossa Voikkaalla tuntuivat olevan henget läsnä"

Lydian kadonneet laulut on kolmen naisen projekti. Levynjulkistamiskonsertti on keskiviikkona Kuusankosken teatterissa.

Jussi Lopperi

Juulia Rihu kokee olleensa aiemmin "vain saksofonisti". Levy teki hänestä myös säveltäjän ja laulajan.
Juulia Rihu kokee olleensa aiemmin "vain saksofonisti". Levy teki hänestä myös säveltäjän ja laulajan.

Lydia Rantasesta tiedetään vain se, mitä hänelle aikoinaan kuuluneet ikivanhat kirjat vihjaavat. Hyvin vähän.

Hän on todennäköisesti ollut kuusankoskelainen ja asunut Ruotsulassa ja Kyöperilässä. Ainakin ne ovat paikkoja, jotka Rantanen on merkinnyt monen värssynsä loppuun.

Kirjoja on kaksi. Toinen on vuosilta 1914–1917, toinen vuosilta 1917–1921.

Molemmat löytyivät Kuusankosken teatterin siivouskomerosta vuonna 2006. Ehkä ne olivat päätyneet Kuusankoskitaloon Kuusankosken kansantalosta, jossa oli aikoinaan teatteritoimintaa.

Ehkä kirjojen värssyjä oli hyödynnetty esityksissä.

Konsertti keskiviikkona

Rantasen elämäntarinaa on yrittänyt selvittää tuloksetta muun muassa kuusankoskelainen teatterintekijä Juha Salminen, jonka hallussa kirjat ovat.

Nyt osa sadan vuoden takaisista teksteistä on saatettu sävellyksinä levylle.

Hankkeen takana ovat Salmisen tytär, muusikko ja musiikkipedagogi Juulia Rihu ja tämän ystävä Elina Simes.

Omakustannealbumin nimi on Lydian kadonneet laulut. Sen julkistamiskonsertti soi keskiviikkona Kuusankosken teatterissa. Näyttämölle nousee trio, johon kuuluu Rihun ja Simeksen lisäksi Saija Hostikka.

"Fiktiivisiä tarinoita – tai mistä sitä tietää"

Rihu kertoo selanneensa Lydian kirjoja isänsä luona joululomallaan vuonna 2016.

– Olin että herrajumala, mitä aarrearkkuja. Näitä voisi säveltää.

Tekstit lienevät sekä lauluja, runoja että mietelmiä. Niistä moni liittyy nuoren naisen ihmissuhdekipuiluun. On suurta rakkautta, ja sitten jäädään yksin. Jopa kuolo korjaa sulhon.

– Fiktiivisiä tarinoita – tai mistä sitä tietää, Rihu sanoo.

Osa merkinnöistä viittaa siihen, että Lydian opukset ovat niin sanottuja muistokirjoja. Sellaiset olivat ennen vanhaan suurta muotia tyttöjen keskuudessa. Ideana oli, että ystävykset kirjoittivat toistensa vihkoihin runoja.

Esimerkiksi nimimerkki M.K. on runoillut Lydialle 15. maaliskuuta 1919 näin:

Jos elonvirran pyörteessä sun purtes vaaras on / niin toivon ankkur turvanas on silloin verraton.

Osa teksteistä lienee Lydian itsensä runoilemia ja säämerkinnöillä täydentämiä:

Kirj. huhtik. 10 pv 1920 kello 7 illalla. Silloin oli vesisateinen ilta.

Jussi Lopperi

Juulia Rihu kertoo sävellysvaiheessa itkeneensä, niin tunteisiin vetoavia Lydian kirjan tekstit ovat.
Juulia Rihu kertoo sävellysvaiheessa itkeneensä, niin tunteisiin vetoavia Lydian kirjan tekstit ovat.

Sisällissota tulee esille kiivaana ja hyvin punaisesta eli työläisnäkökulmasta. — Juulia Rihu

Sisällissota tulee kiivaana

On myös viittauksia tehtaalaisuuteen:

Kun joskus ulos katselen mä tehtaan akkunasta, / niin tunteet mua tuutii ain kuin äiti pientä lastaan. / Siel’ aallotar kosken soittaa ikuista säveltään, / yöt sekä päivät päästään, / ei koskaan väsykkään. / Ei mitään näe silmä, on mustan synkkä yö, / vaan kuulen kun aallot vyöryy ja tehtaan nurkkaan lyö.

Vuoden 1918 sivuilta syöksyy sisällissota.

– Se tulee esille kiivaana ja hyvin punaisesta eli työläisnäkökulmasta.

Marssilauluja ja kappaleita maailman poliittisesta vääryydestä:

Pois täältä korvesta raataja veljet, / tehkäämme liitto ja vakaa! / Waik ois eessämme rautaiset teljet, / niin ryntäämme niidenkin takaa! (Kirj. vallankumous aikana 10.3.1918.)

Sävellyksiä syntyi Jaalassa

Tuoreelle levylle valitut tekstit ovat valtaosin juuri vuodelta 1918, sillä Rihun ja muusikkoystävien mielessä oli tehdä sisällissotavuoden muistokooste.

Laulut alkoivat syntyä vuonna 2017, kun Rihu ja Simes vetäytyivät säveltämään mökille Jaalaan.

– Veimme kosketinsoittimet eri huoneisiin. Tuntien kuluttua esittelimme toisillemme, mitä olimme saaneet aikaan.

Lopputulos oli musiikkia, joka ammentaa vaikutteita laulelmasta, kansanmusiikista, popista ja jazzista.

Maagisia hetkiä Voikkaalla

Naiset ehtivät keikkailla muutamaan otteeseen uusien kappaleidensa kanssa. Kun he syksyllä 2018 esiintyivät Elovalkeilla, miksaaja Tuukka Nikunen ehdotti levyn tekemistä.

Se tehtiin viime syksynä kahdessa paikassa: Nikusen äänitysstudiossa Voikkaalla ja Rihun entisen koulun, Pop & jazz -konservatorion tiloissa Helsingissä.

Rihu kuvailee äänitystilanteita Voikkaalla maagisiksi.

– Olimme niin lähellä kappaleiden synnyinsijoja. Kun äänitimme marraskuisena yönä studiossa lähellä Voikkaan tehdasta, henget tuntuivat olevan läsnä.

Rihu sanoo Lydian kirjojen tutkimisen tehneen sisällissota-ajan hänelle todelliseksi ja herättäneen peilaamaan tapahtumia nykyaikaan.

– Myös nykyään on näkyvissä vastakkainasettelua. Jos menneisyyden tapahtumia ei ymmärrä, on vaarana, että ne toistavat itseään.

Lydian kadonneet laulut -levynjulkaisukeikka Kuusankosken teatterissa 23.9. kello 19. Juulia Rihu: laulu, saksofoni, kellopeli, piano. Elina Simes: laulu, piano, kantele. Saija Hostikka: laulu, kontrabasso. Katariina Kumpulainen: laulu, sello.