Elokuva-arvio: Legendahahmot mukiinmenevässä seikkailussa

Justice League (Yhdysvallat, 2017) Ohjaus: Zack Snyder. Käsikirjoitus: Chris Terrio, Zack Snyder. Näyttelijät: Gal Gadot, Jason Momoa, Ben Affleck, Henry Cavill, Ezra Miller, Ray Fisher, Connie Nielsen, Robin Wright, Billy Crudup, Amber Heard, Amy Adams, Diane Lane, Willem Dafoe. Kesto: 120 min. K-12.

Jonathan Prime



Flash (Ezra Miller), Batman (Ben Affleck) ja Wonder Woman
(Gal Gadot) joutuvat puhaltamaan yhteen hiileen pelastaakseen maailman.
Flash (Ezra Miller), Batman (Ben Affleck) ja Wonder Woman (Gal Gadot) joutuvat puhaltamaan yhteen hiileen pelastaakseen maailman.

DC-sarjakuvatalon elokuvauniversumin lentoonlähtö on ollut ongelmallista. Oikeaa sävyä ei meinannut löytyä Man of Steel ja Batman V Superman: Dawn of Justice -elokuvilla.

Kesällä ilmestynyt Wonder Woman loi uskoa, että supersankareiden yhteisestä seikkailusta voisi tulla viihdyttävä.

Harmillisesti elokuvan synty on ollut kivulias prosessi. Ohjaaja-käsikirjoittaja Zack Snyder kohtasi tragedian, joka pakotti keskeyttämään työn.

Apuun syöksyi Marvelilla kaksi Avengers-elokuvaa ohjannut Joss Whedon, joka muokkasi käsikirjoitusta ja toteutti mittavat uudelleenkuvaukset. Tarkoituksena kai myötäillä Wonder Womanin menestykseen johtanutta kevyempää tyyliä.

Justice League -ryhmä koostuu DC:n kuuluisimmista sankareista. Bruce Wayne – eli Batman (Ben Affleck) ja Diana – eli Wonder Woman (Gal Gadot) kokoavat Aquamanin (Jason Momoa), Flashin (Ezra Miller) ja Cyborgin (Ray Fisher) avukseen, intergalaktista uhkaa, Steppenwolfia (Ciarán Hinds) vastaan. Batmanilla on onneksi aina ässä hihassa.

Justice Leaguen suola on kohtauksissa, joissa kyyninen Bruce Wayne oppii taas uskomaan ihmisiin, ja supervoimilla varustettu joukkio testailee toistensa hermoja. Tottakai mukana on melodraamaa, mutta Whedon on osannut aina terästää sitä sopivalla määrällä sarkasmia.

Hahmot näyttävät ja tuntuvat aivan kuin olisivat astuneet sarjakuvan sivuilta. Näyttelijät ovat omaksuneet hahmojensa olemukset melko täydellisesti, muuttumatta piirroshahmoiksi. Laatunäyttelijöitä esiintyy pienissä sivurooleissa.

Elokuvan heikkous on rumasti väritetyissä ja sekavissa toimintakohtauksissa, joiden aikana kaikki persoonallisuus katoaa. Justice League onneksi tasapainottaa liiallisuuksiaan, hieman kevyemmällä otteella tuoden mukana menoa ja huumoria, joka DC-elokuvauniversumin ensimmäisistä osista loisti poissaolollaan. | Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Hahmot toimivat.

Huonoa: Isot toimintakohtaukset kyllästyttävät.

Erityistä: Danny Elfmanin musiikki myötäilee aikaisempia John Williamsin, Hans Zimmerin ja Rupert Gregson-Williamsin supersankarisävellyksiä. Kuullaanpa ote myös Elfmanin kuuluisasta vuoden 1989 Batman-tunnussävelmästä.