Kirja-arvio: Finlandia-ehdokkaana olevassa kirjassa mustasta tulee valkeaa — Kuka tappoi bambin -romaanissa raakaan raiskaukseen syyllistyneet pelastetaan ja uhri sysätään syrjään

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? Suomentanut Laura Jänisniemi. Teos 2019. 222 s.

Kirja-arvio: Finlandia-ehdokkaana olevassa kirjassa mustasta tulee valkeaa — Kuka tappoi bambin -romaanissa raakaan raiskaukseen syyllistyneet pelastetaan ja uhri sysätään syrjään

Monika Fagerholmin uutuusromaani yllättää lyhyydellään. ”Vain” 222 sivua kirjailijalta, jonka viime vuosien romaanit ovat olleet monisatasivuisia tiiliskiviä.

Syyllisyyden, vaikenemisen ja vallankäytön teemoja tunnusteleva tarina on kuitenkin niin tiivis, että pituus tuntuu täsmälleen oikealta.

Alusta saakka on selvää, mitä on tapahtunut. Huvilakaupungin hyväosaiset lukiolaispojat raiskaavat kotibileissä koulukaverinsa.

Mediakonsulttien, rahan ja taitavan sanankäytön avulla tapahtunut pestään puhtaaksi, ja syyllisyys liukenee olemattomiin. Yhteisö tukee veljiään, mutta ulkokehälle ajautuneet saavat pärjätä omillaan.

Yksi raiskaajista, Gusten, ei kuitenkaan yrityksestään huolimatta pysty siirtymään ”varjosta aurinkoon”. Syyllisyys kalvaa ja mennyt on läsnä, vaikka siitä ei kertoisi kenellekään, edes rakastetulle.

Väkivalta muuttuu nuorten kisailuksi

Fagerholm kuvaa upeasti totuuden sivuuttamisen mekanismeja. Raaka seksuaalinen väkivalta muuttuu nuorten väliseksi kisailuksi, kun riittävästi toistellaan uhrin, nuorisokodissa asuvan Saschan, levottomuutta ja erilaisuutta.

Edes Saschan yläluokkainen sukutausta ei häntä auta, sillä syyllisten pelastaminen vaatii sen, että uhri sysätään ”normaalin” ulkopuolelle.

Tarinan kieli ja kerronta velloo pyörteen lailla kohti vääjäämättä lähestyvää ydintä. Kertoja heittää lukijalle uudestaan ja uudestaan eteen samoja tilanteita ja repliikkejä. Vaikutelma on huimaava ja hypnoottinen.

Välillä kieli lähestyy runoa, mutta pysyy aina kirkkaana ja intuitiivisen helposti ymmärrettävänä. Virkistävää on sekin, että Fagerholm ei psykologisoi tai selitä hahmojaan puhki.

Silti jokaisesta heistä syntyy kokonainen ja todellinen kuva. Viattomuuden kuvastolla leikittelevä Kuka tappoi bambin? on todellisen mestarin työtä.

Hyvää: Teos kuvaa upeasti myös ystävyyssuhteita, niiden ihanuutta, haurautta ja hankaluutta.

Huonoa: Ystävyysjaksot eivät aina aivan saumatta kiinnity kokonaisuuteen.

Erityistä: Tarinan taustalla on tosielämän rikostapaus.

Uusimmat uutiset