Teatteriarvio: Mikko Roihan Pesärikko on mestarillinen tulkinta klassikosta

Orvokki Autio: Pesärikko. Dramatisointi, ohjaus, lavastus ja valosuunnittelu Mikko Roiha. Ääni-, video- ja graafinen suunnittelu Moe Mustafa. Pukusuunnittelu Taina Sivonen. Ensi-ilta Berliinin Kubizissa 14.9. Ensi-ilta Kouvolan teatterissa 22.11.

Moe Mustafa

Armi (Sara Melleri) ja Olavi (Veli-Matti Karén) menevät sukkelasti vihille.
Armi (Sara Melleri) ja Olavi (Veli-Matti Karén) menevät sukkelasti vihille.

Seinät ovat leveällä ja katto korkealla, mutta happi on vähissä.
Tässä talossa vanhemmat naiset latelevat säännöt. Komentokeskus sijaitsee sängyssä, jossa makaa Ilmi-täti, joka vaatii muulta talonväeltä ittehillintää. Ilmin sisko Laimi ravaa ympäri huushollia, haalii tilaa haltuunsa yhä uudelleen. Nuoremmat jäävät jalkoihin.
Pilvet lipuvat taivaalla, vesi virtaa joessa ja vuosikymmenet vaihtuvat. Talossa ei mikään ota muuttuakseen — kunnes vaihtoehtoja ei enää ole.

Mikko Roihan tulkinta Orvokki Aution Pesärikko-romaanitrilogiasta on mestarillinen.
Intensiivinen teos tarttuu katsojaa hellästi ohimoilta ja lukitsee tutkimaan perhekuvaa. Tämä käy vaivattomasti, vaikka kokemus saa rankkojakin sävyjä.
Naurunpaikkoja piisaa, tosin ne ovat kipeitä. Nuori Armi mieltyy itseään vanhempaan Olaviin ja asettuu aikuistumaan sulhonsa lapsuuskotiin, eteläpohjalaiseen Larvan maalaistaloon. Pian Armi huomaa, että suvun maineen vaaliminen menee kaiken muun edelle.
Salailu saavuttaa tragikoomiset mittasuhteet.

Vaihe vaiheelta sävyt mustuvat ja ilkikurinen hymy haihtuu. Veli-Matti Karén on mitä vaikuttavin isänsä menettäneenä, äidin ja tädin suitsimana ja hulluuteen vajoavana Olavina. Tämä räpistelee orpona omassa perheessään.
Sara Melleri kasvattaa Arminsa upeasti herkästä tytöstä omanarvontuntoiseksi aikuiseksi. Armi on tarinan kirkas ydin, väkivahva nainen, joka rohkenee tehdä omat ratkaisunsa.
Taina Reposen Laimi lähestyy ilmiömäistä suoritusta. Kireälettinen, juuriharjalla kuurattu, koeteltu mutta pystypäinen Laimi on häkellyttävän todellinen. Matriarkkaa samaan aikaan ihailee ja säälii.
Loistavan naistrion täydellistää Eila Halonen, joka on vuoteessaan asuvana Ilminä karismaattinen, lämpöä väläyttelevä hahmo.

Roihan Pesärikko on kahdeksan teatterin yhteistuotantona toteutettu reissuteos. Se on matkannut esitettäväksi Berliinistä Riihimäelle, Jyväskylään, Kotkaan ja nyt Kouvolaan. Tulevat etapit ovat Kuopio ja Turku.
Teoksen lavastus on yksinkertainen, projisoinneilla tuettu kehys, jonka sisällä näyttelijät saavat loistaa. Vuoroaan odottaessaan he jähmettyvät kehyksen ulkopuolelle mutta yhä yleisön nähtäväksi kuin nuket.
Piiloon ei pääse, kuten ei pääse tukahduttavassa yhteisössäkään.

Salailu saavuttaa tragikoomiset mittasuhteet.

Hyvää: Roihan näkemys ja näyttelijävalinnat.
Huonoa:
Erityistä: Näytelmä on työstetty ohjaajan kotikaupungissa Berliinissä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.