Teatteriarvio: Suomalaiskansalliset stereotypiat naurattavat Kouvolan teatterin bulevardikomediassa

Gilles Dyrek: Vaimoni on toista maata. Suom. Reita Lounatvuori. Ohjaus Veli-Matti Karén, skenografia Sanna Halme, valosuunnittelu Esa Kurri, äänisuunnittelu Jari Rinne. Rooleissa Annnina Rubinstein, Juha Hippi, Panu Poutanen, Ulla Virtanen (vier.). Kouvolan teatterin ensi-ilta 2.1.2020.

Tavaton Media

Vaikka Vaimoni on toista maata on kiertänyt teattereissa kymmenkunta vuotta, tekstin ajankohtaisuus puree yhä. Janne (Panu Poutanen) ja Helena (Ulla Virtanen) toipuvat rivakasti hämmästyksestään kuultuaan, että Veera (Annina Rubinstein) on hanistanilainen pakolainen. Ristoa (Juha Hippi) uutinen nikotuttaa pidempään.
Vaikka Vaimoni on toista maata on kiertänyt teattereissa kymmenkunta vuotta, tekstin ajankohtaisuus puree yhä. Janne (Panu Poutanen) ja Helena (Ulla Virtanen) toipuvat rivakasti hämmästyksestään kuultuaan, että Veera (Annina Rubinstein) on hanistanilainen pakolainen. Ristoa (Juha Hippi) uutinen nikotuttaa pidempään.

Komediakäsikirjoittajan osa on totisesti odotuksilla lastattu. Ensin pitää löytää aihe, joka naurattaa kaikkia täysin riippumatta siitä, mitä kukakin pitää hauskana. Siksi käsikirjoitus on rakennettava niin, että se mahdollistaa monenmoisen huumorin viljelyn itse esityksessä.

Koska komedian pitää taata teatterin toimintaedellytykset ja rahoittaa syvällisten draamojen tuotannot, sen on upottava takuuvarmasti koko kuviteltavissa olevaan yleisöön. Lisäksi esityksen on vakuutettava päättäjät taiteen nauru pidentää ikää -vaikutuksista ja hoidettava kaupunkilaisten kokonaisterveyttä kaikkia jäytävän yleisen pahoinvoinnin keskellä.

Toki sen on miellytettävä myös kriitikoita, jotka hinkuvat ihmissuhdekarkelon sijaan tai oheen tuoreita aiheita ynnä muuta sisältöä, mikä ei tosipaikan tullen kiinnosta edes heitä itseään – puhumattakaan älyköistä, joiden mielestä komediasta nauttiminen on sivistymätöntä.

Kouvolan teatterin uutuus Vaimoni on toista maata vastaa yllämainittuihin haasteisiin, kenties viimeistä lukuun ottamatta. Ranskalaisen kirjailija-näyttelijä Gillet Dyrekin bulevardihupailussa ovat kaikki klassiset ainekset käytössä, mutta niiden lisukkeiksi läjäytetään osuvia stereotypioita.

Sitä en rohkene arvailla, kenen ansiosta teksti on kuin kymenlaaksolaisista kirjoitettu. Tällä en tarkoita Kausalan tai Kaipiaisten viuhahtamista repliikeissä, vaan sitä, että rooleissa tunnistaa naapurinsa. Ainakin.

Tavaton Media

Vaikka illallispöydän ääreen kokoontuneella seurueella hätääntynyt nauru juuttuu enimmäkseen kurkkuun siinä missä kodinhengetär Helenan (Ulla Virtanen) valmistama ruokakin, yleisö saa nauttia. Viis moraalisista näkökulmista tai sanomasta! Veeran (Annina Rubinstein) mykkäkoulu ja valehtelu, Jannen (Panu Poutanen) lahjoitustavarapeli ja Riston (Juha Hippi) hiljalleen paljastuva sisin näyttäytyvät Veli-Matti Karénin ohjauksessa osana roolien ihmisyyttä eivätkä tuomittavina ominaisuuksina,  ja antavat kerrankin yleisölle aiheen nauraa estoitta.
Vaikka illallispöydän ääreen kokoontuneella seurueella hätääntynyt nauru juuttuu enimmäkseen kurkkuun siinä missä kodinhengetär Helenan (Ulla Virtanen) valmistama ruokakin, yleisö saa nauttia. Viis moraalisista näkökulmista tai sanomasta! Veeran (Annina Rubinstein) mykkäkoulu ja valehtelu, Jannen (Panu Poutanen) lahjoitustavarapeli ja Riston (Juha Hippi) hiljalleen paljastuva sisin näyttäytyvät Veli-Matti Karénin ohjauksessa osana roolien ihmisyyttä eivätkä tuomittavina ominaisuuksina, ja antavat kerrankin yleisölle aiheen nauraa estoitta.

Sitä en rohkene arvailla, kenen ansiosta teksti on kuin kymenlaaksolaisista kirjoitettu.

Näyttämökuva paljastaa säästöbudjettiversion sisustuslehtien unelmakaksiosta, jossa trendikkäät Helena (Ulla Virtanen) ja Janne (Panu Poutanen) tekstailevat toisilleen odottaessaan illallisvieraita.

Kun kesto-onnellinen kuherteleva pari ja ollako vai eikö olla -tyyppistä kriisiä setvivät Veera (Annina Rubinstein) ja Risto (Juha Hippi) vihdoin asettuvat yhteiseen illallispöytään, keskustelu nytkähtelee juuri niin vaivautuneesti kuin toisistaan vieraantuneitten kaverusten ja tuntemattomien kesken enimmäkseen tapahtuu.

Sitä paitsi piru pääsee irti, sillä Veera käyttäytyy kuin kuka tahansa nainen päättäessään, että nyt mies saa tuta nahoissaan. Saamme todistaa tapahtumia, jotka johtavat vääjäämättä katastrofiin, tai ainakin kosintaan.

Näyttelijänelikon työskentely on herkullista. Ulla Virtanen ja Panu Poutanen hanittavat urhoollisesti toisiaan uskotellessaan itselleen, että aika ennen häitä on ihan parasta. Annina Rubinsteinin ilmeissä kuuluu raivokas karjahdus, kun Veera rankaisee mykkäkoululla Juha Hipin vivahteikkaasti tulkitsemaa tavallisen miehen prototyyppiä Ristoa.

Veli-Matti Karénin erinomainen ohjaus toimii niin käsityön kuin ajatuksenkin tasolla. Kun alkuun on päästy, Abba raikaa, piiritanssi pyörii, ihmisten luonteet paljastuvat. Ällistyttävää kyllä, myötätuntokin herää. Ja naurattaa ihan vimmatusti.

Luetuimmat