Haluatko päästä osaksi näytelmää? Kouvolan teatteri kerää ihmisten ajatuksia ja tunteita koronakeväästä – Teksteistä suunnitellaan teatteriesitystä

"Jokainen voi kirjoittaa sen, mitä on mielen päällä", teatterinjohtaja Tiina Luhtaniemi kertoo.

Moises Garibay

Kouvolan teatterin johtaja Tiina Luhtaniemi tahtoo rohkaista ihmisiä kertomaan kokemuksensa korona-ajasta.
Kouvolan teatterin johtaja Tiina Luhtaniemi tahtoo rohkaista ihmisiä kertomaan kokemuksensa korona-ajasta.

Kouvolan teatteri etsii tekstejä siitä, kuinka ihmiset ovat kokeneet korona-ajan. Teksteissä voi kuvailla omaa elämäänsä koronakevään aikana omin sanoin.

Kirjoittaja voi kertoa, miltä eristys on itsestä tuntunut ja mitä uusia taitoja hän on ottanut kriisin aikana haltuun. Voi myös kertoa, mikä korona-ajassa on ollut kaikkein vaikeinta, jopa tuskallista.

– Tahdomme erityisesti tietää, miltä elämä näyttää kertojalle nyt, teatterinjohtaja Tiina Luhtaniemi kertoo.

Ajatus kuulla muiden koronakokemuksia lähti, kun Luhtaniemi alkoi kirjoittaa poikkeustilanteesta omia ajatuksiaan ylös. Toistaiseksi tekstejä on tullut perille muutama. Kertomuksista on tarkoitus tehdä esitys tai näytelmä Kouvolan teatteriin.

– Minkälainen siitä tarkalleen tulisi tai milloin se esitettäisiin, sitä emme vielä tiedä.

Luhtaniemi suunnittelee ryhtyvänsä lukemaan tekstejä kunnolla palatessaan töihin 20. heinäkuuta.

– Jos niitä ei ole tullut tarpeeksi, kirjoitusaikaa jatketaan. Moni on vielä kesälomilla.

Luhtaniemeltä on kyselty, minkälaisia ja kuinka pitkiä tekstejä saa lähettää. Hän ei halua rajoittaa kirjoittajia.

– Jokainen voi kirjoittaa sen, mitä on mielen päällä. Vaikka puoli arkkia riittää, omaa nimeä ei tarvitse laittaa alle. Juuri tästä keväästä heränneet ajatukset ja tunteet kiinnostavat, eivät niinkään henkilöt.

Kokemuksia koronakeväästä voi lähettää sähköpostiin tiina.luhtaniemi@kouvolanteatteri.fi

Oman ruumiin ulkopuolella – Yksi kokemus koronasta

”Maaliskuusta en muista oikein mitään. Se oli sellast elokuvanomaista elämää, jota mie en halua enää koskaan kokea. Tunsin olevani kuin jokin oman ruumiini ulkopuolinen olio, joka mekaanisesti yrittää suorittaa arkipäivän asioita. --- "Mut sitte vähitelle, kai jossakin huhtikuun lopulla, rupesin tekee jo samoja liikuntajuttuja ku ennenkii. Uutisia katoin ehkä vähän vähemmän ja menin uloskin useimmin." --- "Hirveintä oli kun en saanu miun sukulaisia nähä. Opin itsestäni sen, etten mie pitkään voi olla liikkumatta ja miten tärkeitä sukulaiset on.”

Luetuimmat