Arvio: Tuomas Kyrön kolumneja, sarjakuvia ja novelleja yksissä kansissa: "Kyröllä on hämmästyttävä taito koplata asioita yhteen"

Tuomas Kyrö: Taide ja tolkku. Kolumneja, sarjakuvia, novelleja. 265 sivua. WSOY 2008

Wsoy

Arvio: Tuomas Kyrön kolumneja, sarjakuvia ja novelleja yksissä kansissa: "Kyröllä on hämmästyttävä taito koplata asioita yhteen"

Olen aina ihaillut ja silmät ruvella lukenut Tuomas Kyrön romaaneja (Nahkatakki 2001, Tilkka 2003, Liitto 2005, Benjamin Kivi 2007).

Minulla ei kuitenkaan ole ollut aavistustakaan, että mies on Hannu Raittilan tai Kari Hotakaisen tavoin häkellyttävän hyvä kolumnisti. Parnasson urheilunumerosta luettu analyysi Juha Miedon sadasosan tappiosta tosin on silmiin osunut ja nosti niihin karvaat tappion kyyneleet.

Kyrön sarjakuvat sentään ovat tulleet hiukan tutummaksi Parnassosta ja miehen blogista, mutta niitäkään en ole lukenut siinä mittakaavassa kun nekin ansaitsevat tulla nähdyksi ja huomatuksi.

On kulttuuriteko saattaa myös muiden ihmisten kuin Hämeen Sanomien, Parnasson, Voiman ja Arvopaperin lukijoiden käsiin luettavaksi nide, joka kokoaa Kyrön ei-romaanillisen tuotannon samoihin kansiin.

Kyröllä on hämmästyttävä taito koplata asioita yhteen. Hän on kertakaikkisen älykäs ja nokkela, lisäksi hänellä täytyy olla joku mutatoitunut näkökulmageeni, jonka avulla hän saa asiasta kuin asiasta ihmeellisyyksiä irti.

Hän on itseironinen ja yhteiskuntakriittinen, hänelle mikään aihe ei ole liian mitätön tai pompöösi. Hän kirjoittaa niin Saddam Husseinin televisioidun hirttotilaisuuden mielettömyydestä, kauppojen lihatiskeistä kuin euroviisuistakin, joista hän näyttää tietävän yhtä sun toista. Ja useimmiten hän päätyy lopputulokseen, josta me ihan tavalliset kolumnistit näemme vain märkiä unia. Niin kirjalliselta asultaan kuin ajatuksen voimaltaankin.

Omasta lajistaan kirjallisuudesta Kyrö kirjoittaa tavalla, joka jonkun mielestä varmaankin likaa kirjallisuuden omaa pesää. Ei kai kukaan kirjailija halua verrattavan kirja- ja maatalousmessuja, ja maatalousmessujen vetävän makkarallaan voiton. Tai – todennäköisesti haluaa, varsinkin luettuaan Kyrön vastustamattomasti perusteluillaan etenevän kolumnin.

Kyrö manaa myös kirjallisuuden muuttumista kirjailijapainotteiseksi. Mietin tarkkaan seuraavan kerran, kun menen haastattelemaan juuri kirjan julkaissutta kirjailijaa. Se on Kyrön mukaan ihan sama asia kuin menisi isiltä tai äidiltä kysymään, millainen heidän pieni lapsensa on.

Kertakaikkisen tolkun ihminen tämä kirjailija Kyrö.