Tutkija: Julkisen rahan puute on pikemminkin poliittinen linjaus kuin tosiasia

Lumikki Haaja

Rajattomasti rahaa niukkuudessa -kirjan julkaisseen talouskulttuurin tutkijan Paavo Järvensivun mukaan taloudellisten miinus- ja plusmerkkien sijaan politiikassa tulisi keskittyä luonnonvarojen järkevään käyttöön.

Talouskeskustelussa keskitytään liikaa yli- ja alijäämään ja liian vähän resursseihin, kuten ympäristöön ja energiaan. Näin summaa kauppatieteiden tohtori ja Aalto-yliopiston talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu.

Rajattomasti rahaa niukkuudessa -kirjan julkaissut Järvensivu oli keskiviikkona Kouvolan pääkirjastossa puhumassa taloudesta ja kestävästä kehityksestä.

Hänen mukaansa talouskeskustelussa vallitsee ajatus, jonka mukaan rahaa on rajoitetusti ja siitä on alituista pulaa, mutta luonnonvaroja on rajattomasti tai ne ovat loputtomasti korvattavissa. Kirjassaan tutkija kääntää ajatuksen päälaelleen.

— Päätösten on perustuttava materiaaliseen maailmaan ja elettyyn elämään eikä abstrakteihin makrotaloudellisiin mittareihin.

Tutkijan mukaan budjettitasapaino on ihmisten luoma sopimus. Julkisilla investoinneilla on mahdollista luoda inhimillisesti ja ympäristön näkökulmasta kestävää hyvinvointia sen sijaan, että pakotetaan tavalliset ihmiset kärsimään köyhyyttä valtionvelan kasvun uhalla.

Hän kertoo väitteensä rahan rajattomuudesta olevan tarkoituksella provosoiva.

— Tarkoitus on herätellä ajattelemaan sitä, että luonnonvarat ovat oikeasti rajalliset, mutta taloutta voi ohjata politiikalla.

Hänen mukaansa energialle ja luonnonvaroille lasketaan aivan liian pieni arvo, mikä näkyy varsinkin elintarviketuotannossa.

— On järjetöntä, kuinka on taloudellisesti kannattavaa esimerkiksi lennättää norjalainen lohi toiseen maahan leikattavaksi ja sieltä lähikauppamme kalatiskille.

Järvensivun mukaan rahan ja luonnonvarojen suhteessa on ensisijaisesti kyse poliittisesta tahdosta, mikä pätee kuntiin, valtioon ja EU:hun. Paikallisella tasolla huomio kiinnittyy fossiilisten polttoaineiden käyttöön ja omavaraisuuteen. Järvensivu muistuttaa, että kunta ei ole rahankäytössään suvereeni eli itsenäinen päätöksentekijä, vaan alisteinen valtiolle.

— Paikallisella tasolla voi kuitenkin kohdistaa voimavaroja omavaraisuuteen. Mitä vähemmän tarvitaan ulkopuolisia ostoja, sitä parempi suunta on.

Tutkijan mukaan kunta voi myös rakentaa infrastruktuuriaan niin, että palvelut on järkevästi sijoitettu, jotta fossiilisten polttoaineiden kulutus vähenee yksityisautoilun vähenemisen myötä.

Kunta voisi käyttää varojaan ekologisemmin valitsemalla hankkeiden kilpailutuksissa sopimuskumppanin muillakin kuin pelkillä taloudellisilla perusteilla.

Järvensivun mukaan ongelman ydin on poliittisessa keskustelukulttuurissa. Ajatus rahan niukkuudesta istuu tiukassa.

— Jatkuvasti ajatellaan, että julkinen raha ei riitä, mutta mikään ei estä keskuspankkia laskemasta liikkeelle valuuttaa investointeihin. Hyvä esimerkki tästä on Euroopan keskuspankin päätös laskea kuukausittain 80 miljardia euroa ostoihin.

Järvensivu muistuttaa, että rahasta puhuttaessa julkiset ja yksityiset toimijat pitää erottaa, sillä niiden suhde rahaan on erilainen.

— Valtion velanhoitokustannukset ovat mitättömän pienet. Yksityisillä kansalaisilla ja yrityksillä raha on tietysti niukassa. Tätä julkiset investoinnit voivat paikata.

Mikko Koivisto

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet