Kymin kerho on kuin menneen ajan some, ja nyt vanhan työnjohtajien klubin bridge-huone kaipaa uusia pelaajia — ”Täällä on ollut ihan pieniä naperoitakin ja hyvin se on mennyt”

Kuusankoskelainen herrasmiesten ja -naisten klubi on riippuvainen jäsenistään, joista suurin osa on eläkkeellä. Vanhan tehtaankerhon hallitus toivoo etenkin nuorten ikäluokkien innostuvan klubin pelitarjonnasta ja juhla- ja kokoustiloista, joita riittää kuudensadan neliön edestä.

Moises Garibay

Biljardi on Kymin kerhon päälaji ja tärkeä elinkeino. Kahdeksan biljardipöydän saliin mahtuu myös seuraamaan pelejä, mikä on verrattain harvinaista.
Biljardi on Kymin kerhon päälaji ja tärkeä elinkeino. Kahdeksan biljardipöydän saliin mahtuu myös seuraamaan pelejä, mikä on verrattain harvinaista.

Kymin kerholla on hieno historia, josta on tullut sille suuri ongelma. Aiemmin vain UPM Kymin ylemmille toimihenkilöille ja muille asiantuntijoille tarkoitettu kerho on nykyään kaikille avoin —ja hiljaisempi kuin koskaan. Harva tietää, millaiset tilat tehdasalueen kupeessa sijaitsevasta Tallinmontun kiinteistöstä löytyvät.

Nyt puheenjohtaja Mikko Kekki ja varapuheenjohtaja Jukka Nojonen aikovat tehdä kaikkensa korjatakseen tilanteen.

— Tervetuloa kerholle, he huikkaavat sisäänkäynniltä ja aloittavat oitis kerhotilojen esittelykierroksen.

Tutustuminen alkaa sisäänkäynnin jälkeen kokoustilaksi soveltuvasta vanhasta kirjastosta, jonka seiniä koristavat takavuosien jäsenten muotokuvat. Sieltä kierros jatkuu edellistä suurempaan bridge-huoneeseen, jossa pidetään torstaisin myös ATK-kerhoa. Puolustusvoimista eläkkeelle jäänyt Nojonen on opettanut tietokonetaitoja senioreille yksitoista vuotta.

— Kerho on monille puoliksi harrastus, sillä jäsenet tykkäävät myös ihan vain nähdä toisiaan. Joskus pureudumme tietojenkäsittelyyn kolmeksi tunniksi, toisinaan puhumme vakavia. 

Lisäksi yhtenä perjantaina kuussa pöydän ääreen kokoontuu vakituinen korttipeliporukka.

— Kovasti ne huutavat ja kortit lentävät. Pelin nimi on Nakki, muuta en tiedä, Kekki kommentoi.

Moises Garibay

Vanhan kirjaston kokouksia seuraavat kerhon menneiden vuosien jäsenet.

Kaikki voivat vuokrata tiloja käyttöönsä

Kokoushuoneesta siirrytään usealla pitkällä pöydällä ja kymmenillä tuoleilla varustettuun juhlasaliin. Kekin mukaan kuka tahansa voi vuokrata tilaa häitä, lakkiaisia tai vaikka yrityksen koulutuksia varten. Nojonen muistelee viime vuoden pikkujouluja, joita juhlittiin 80 hengen voimin.

— Tunnelma oli tiivis, kuten asiaan kuuluu. Meillä oli bändikin. Aika moni täällä ensimmäistä kertaa asioiva on sanonut, että ”Hyvänen aika, teillä on täällä tällaiset tilat, en ole ikinä kuullutkaan tästä paikasta.”

Kekki vinkkaa ruokatarjoilun olevan järjestettävissä lähes mihin tahansa tilaisuuteen. Salin reunassa on täysvarusteltu keittiö, jossa häärii tarpeen tullen kerhon naistoimikunta.

— Pyrimme valmistamaan kaikki ateriat paikan päällä. Anniskeluluvatkin meillä on, Nojonen sanoo.

Lumikki Haaja

Kymin kerhon varapuheenjohtaja Jukka Nojonen esittelee Tallinmontun kiinteistön juhlasalia. 

Tärkeintä on seurallisuus

Esittelykierroksen loppuhuipennus on Kymin kerhon ylpeydenaihe, tilava kahdeksan pöydän biljardisali, josta kerhon johto on silminnähden innoissaan.

— Nyt olet vuorenvarmasti Kouvolan suurimmalla biljardiklubilla, Nojonen lausuu juhlallisesti. 

— Tämän isompaa et takuulla löydä, ja toisin kuin monissa muissa paikoissa, täällä mahtuu helposti myös seuraamaan pelejä. 

Viisi biljardipöydistä on tarkoitettu Kaisa-biljardin ja yksi snookerin pelaamiseen. Kerran viikossa salissa järjestetään pienimuotoisia biljardikilpailuja ja muutaman kerran vuodessa isompia 20—30 osallistujan välisiä turnauksia.

Valtakunnallisesti suurimman biljarditapahtuman Kultakellonkin kisoista osa järjestetään täällä.

— Veikkaisin, että 70 prosenttia toiminnasta on sosiaalista kanssakäyntiä, loput pelaamista. Viime marraskuun isojen kisojen osallistujat tykkäsivät hirveästi siitä, kun olimme kaikki saman katon alla. Kyllä se seurallisuus on hirmu tärkeä osa toimintaamme.

Tällä hetkellä Nojonen ja Kekki kaipaavat kerholle nuorempaa väkeä, sillä valtaosa jäsenistä ikääntyy.

— Ei sille vanhenemiselle mitään voi. Täällä on kuitenkin ollut pieniä naperoitakin kokeilemassa pelaamista, ja ihan hyvin se on mennyt.

Lumikki Haaja

Keskiviikkoisin kerholla kokoontuu viidestä kahdeksaan jäsentä biljardin äärelle. Lauantaisin pelataan poolia ja snookeria. Kuvassa Perttu Kero keskittyy lyöntipalloon.

Savuisesta kerhosta matkustettiin itäblokkiin

Kymin osakeyhtiöiden mestarikerhoksi alunperin nimetty herrasmiesten klubi perustettiin vuonna 1935, kun vanhan paperitehtaan työjohtajapiireissä alettiin kaivata seurusteluun sopivia tiloja.

Ensimmäisinä vuosikymmeninään kerho oli paperitehtaan oman väen kokoontumispaikka, jonne ulkopuolisilla tahoilla ei ollut asiaa. Toiminta sijoittui tehtaan lähelle Kerholaan, jonka käytyä ahtaaksi kerho siirtyi Mäenpääntien vanhalle työväentalolle. 

Vuodesta 1968 kerho pyöri Yhdystalossa Kuusankosken keskustassa yli kolmen vuosikymmenen ajan. 2000-luvun alussa osa rakennuksesta paloi tuhopoltossa ja viisi vuotta myöhemmin loputkin siitä päätettiin purkaa. Silloin Kymintehtaan mestarikerho ja Voikkaan vanha tehtaankerho yhdistyivät Kymin kerhoksi. Toiminta siirtyi Tallinmonttuun vuonna 2007.

Aktiivisimmillaan kerhon toiminta oli 70—80-luvuilla, jolloin tehdasjärjestelmiin erikoistunut IT-ekspertti Mikko Kekkikin liittyi sen jäseneksi. Vielä silloin illat kerholla olivat hänen mukaansa savuisempia ja kosteampia kuin nykyään.

Kerho järjesti myös seuramatkoja, joita tehtiin muun muassa Budapestiin, Prahaan, Italiaan ja itärajan taakse.

— Silloin oli muutenkin helpompi kasautua yhteen paikkaan, kun ei ollut puhelimia tai muuta. Kerho oli sellainen entisaikojen some, Kekki sanoo.

Moises Garibay

Kymin kerhon jäsenet Hannu Ollila ja Pentti Sutinen istuskelivat keskiviikkona biljardisalissa.

Puhelimet ja some korvasivat kerhot

Kun 80-luvulla muuttoliike kaupunkeihin yleistyi, etäisyyksien merkitys väheni. Muutokset tiesivät monille kerhoille vaikeuksia, sillä iltaa ei istuttu kerhotiloissa enää samalla tavalla kuin ennen.

— Yhteiskunta ja ihmisten käytös on muuttunut todella paljon ja meidänkin on pitänyt mukautua siihen, Nojonen lisää.

— Emme voi enää ajatella, että täällä me vaan istumme ja pelaamme ja kaikki on hyvin, kun se ei ole totta.

Tallinmonttuun muutettuaan kerho laati sääntömuutoksen, jonka myötä sen ovet raottuivat laajemmalle yleisölle. Nyt kuka tahansa UPM:ltä saattoi liittyä kerhoon tiettyyn jäsenhintaan. 

Apposen avoimeksi ovet lennähtivät UPM:n luovuttua Tallinmontusta vuonna 2015. Kiinteistö siirtyi tiloissa toimivien yritysten ja yhdistysten omistukseen.  Kiinteistöosakeyhtiö Tallinmontun osuuksia on Kymin kerhon lisäksi muun muassa Kymin Nikkareilla, Kuusankosken Riistamiehet ry:llä ja sukellusseura Vesikoilla.

Kerhon toiminta on ollut asiakkaista riippuvaista siitä lähtien, kun se on ollut tehtaasta irrallaan. Kekin mukaan rakennuksen muutkaan toimijat eivät tavoittele voittoa, vaan pyrkivät vain säilyttämään toimintansa.

—Meillähän tässä on ne suurimmat tilat ja sitä kautta vuokra on noussut työllämme ansaitsemasta matalasta Kymin-yhtiön vuokrasta melkein kolminkertaiseksi, hän sanoo.

— Kaikki homma täällä tehdään talkoina. Se on pieni hinta kerhon säilyttämiseksi. Runsas toiminta kattaa kyllä yhtiövastikkeet ja sähkölaskut, mutta olemassaolosta me tässä silti taistelemme, Nojonen lisää.

Lumikki Haaja

Kesäisin kerholla on hiljaista, mutta syksylle ennakoidaan nousevaa kävijämäärää.

Tietyt hakukriteerit pätevät vieläkin

Kerhon jäseneksi pääseminen vaatii tänäkin päivänä tietyn rahasumman, suosittelijan ja kerhon hallituksen päätöksen.

— Näillä kriteereillä on tarkoitus pitää yllä herrasmiesten ja herrasnaisten kerhoa. Ennen kaikkea haluamme pitää typerän juovuksissa rötväämisen poissa täältä, Nojonen kertoo.

Vaikka miehet sanovat seuraavan vuoden olevan kerhon selviytymisen kannalta ratkaiseva, heillä on positiivisia visioita tulevaisuudesta.

— Jossakin vaiheessa toiminnan elvyttyä haluaisin mennä työvoimatoimistoon kysymään, jos saisimme tänne osa-aikaisen työntekijän. Silloin voisimme pitää kerhon auki viitenä iltana viikossa, Nojonen sanoo.

— Jos työntekijällä olisi keittiökokemusta ja anniskeluoikeudet, kerhon toiminta kulkisi siihen suuntaan, jonne haluamme sitä viedä.

Moises Garibay

Juhlasalin laidassa on baari, josta voi ostaa alkoholia. Ruokatarjoilukin järjestyy sopimuksen mukaan.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset