Sana sunnuntaiksi: Lähimmäisyys

Vuosia sitten kinkereillä eräs osanottaja sanoi, että lähimmäisen rakkaus on kristinuskon ydin. Rakkaus lähimmäiseen on tärkeää ja kertoo myös paljon kristillisyydestämme, mutta varsinainen uskon ydin se ei kuitenkaan liene. Uskon ytimestä anteeksiantamuksesta ja armosta tulisi kyllä nousta lähimmäisen rakkauden.

Tämän sunnuntain teema lähimmäinen ja Jeesuksen kaikkea muuta kuin mielistelevät sanat laittavat meidät todella tiukoille, pienelle paikalle. Jeesus ei sano, että riittää, kun olet kaveri kaverille tai yrität parhaasi. Hän vaatii paljon enemmän, suorastaan mahdottomia: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”

Jeesus käskee rakastamaan myös vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Itse hän teki niin kuin opetti. Onko sinulla vihamiehiä? Rakasta ja rukoile heidän puolestaan. Onko sinulla ihmisiä, joita et kohtele tasapuolisesti? Jeesus opetti, ettei tule katsoa henkilöön ei varallisuuteen tai asemaan. Osoita siis yhdenvertaista huomiota ja rakkautta kaikille.

Vertauksessa laupiaasta samarialaisesta Jeesus käänsi kysymyksen, kuka on lähimmäiseni, muotoon, olenko minä lähimmäinen? En voi jäädä pohtimaan, onko kohtaamani ihminen lähimmäiseni, vaan minulta kysytään, olenko minä lähimmäinen hänelle, osoitanko hänelle rakkautta? Jeesuksen mukaan emme ole pakanoita ja publikaaneja kummempia, jos tervehdimme vain ystäviämme ja osoitamme rakkautta vain heille, jotka meitä rakastavat.

Kohtelenko kaikkia tasapuolisesti, rakastanko kaikkia tai yritänkö edes tehdä niin? Jos olen rehellinen, en voi muuta, kuin myöntää, en pysty, en läheskään aina haluakaan. Onko minulla siis mitään toivoa? En voi muuta kuin huutaa: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen”, ”auta Jeesus, itse en kykene”. Jeesuksen julistama tiukka laki ajaa meitä toivottavasti ristin juurelle pyytämään armahdusta.

Armahdettuina meitä kutsutaan palvelemaan lähimmäisiämme. Jumala ei tarvitse hyviä tekojamme, mutta lähimmäisemme tarvitsevat niitä. ”Herra elämääni valvo, etten harhaan vaeltaisi täällä ohi ihmisten.” (v. 509:1)

Pauli Heinola,

Kuusankosken seurakunnan kappalainen