Mestarit palasivat areenalle

Vesa A. Vainio

Kouvolan ammattikoulun mestarijoukkueen pelaajat yhteispotretissa. Seisomassa vasemmalta: Pertti Sairanen, Hannu Vesterinen, Hannu Barkman, Pekka Tiira, Jorma Raunio, Pertti Tapola. Alhaalla vasemmalta: Voitto Pokki, Veli-Pekka Kylliäinen, Hannu Pönni.
Kouvolan ammattikoulun mestarijoukkueen pelaajat yhteispotretissa. Seisomassa vasemmalta: Pertti Sairanen, Hannu Vesterinen, Hannu Barkman, Pekka Tiira, Jorma Raunio, Pertti Tapola. Alhaalla vasemmalta: Voitto Pokki, Veli-Pekka Kylliäinen, Hannu Pönni.

Oli vuosi 1967 ja Suomen ammattikoulujen jalkapallomestaruusfinaalissa kohtasivat kotijoukkue Kouvola ja viiden edellisvuoden mestari Yhtyneitten Paperitehtaitten ammattikoulu Valkeakoskelta. Hannu Barkmanin ja Jorma ”Pili” Raunion maaleilla Kouvola otti riemastuttavan 2—1-voiton.

Sen koommin ei Kouvolaan ole mestaruutta tullut, eikä joukkuekaan ole yhteen palannut. Perjantaina oli kuitenkin toisin, kun yhdeksän pelaajaa palasi Hannu Pönnin aloitteesta muistelemaan menneitä koululle. Ja juttua riitti kosolti niin urheilusta kuin elämänurasta yleensä.

Urheilullinen joukkue harrasti myös muita palloilulajeja ja samana vuonna Kouvola korkkasi lisäksi koripallon ja lentopallon mestaruudet kotiin. Eri seurajoukkueissa jalkapalloa pelanneet nuoret eivät olleet taidoiltaan huippuyksilöitä, mestaruuden takaa löytyi muita tekijöitä.

— Valmentajamme Lasse Johansson osasi muovata meistä joukkueen, jonka yhteishenki oli erinomainen. Ja koulu tuki meitä rehtori Antti Majanteen johdolla täysin, Veli-Pekka Kylliäinen muisteli.

Pertti Tapola kertoi Johanssonin olleen aikaansa edellä motivaation ja hengen luomisessa.

— Lasse vei meidät omalle mökilleen, missä vietimme yhteistä aikaa esimerkiksi hänen kehittelemässään ”vesihyppyrimäessä”.

Cuppina pelattu mestaruusturnaus kokosi vuosittain noin 30 joukkuetta Suomesta mittelemään paremmuudesta. Menestyksensä myötä Kouvola nousi kaikkien huulille valtakunnassa. Hyvää sparraustukea ryhmä sai Kouvolan Lyseon Susien pelaajia vilisseeltä joukkueelta, joka pääsi oppikoulucupin finaaliin.

Voitto Pokilla harrastus on kantanut tähän päivään asti ja hän pelaa aktiivisesti mestaruus mielessä ikämiessarjoissa. Muut tyytyvät seuraamaan enemmän ja vähemmän peliä kentän laidalta. Suomen otteet kansainvälisillä kentillä saivat kielet kirpoamaan.

— Pelaajia pitää saada minimissään 10 koviin joukkueisiin, ja kentälle eikä vaihtopenkille. Tusinatason ulkomaalaispelaajia on liikaa, mihin häviävät tuhannet omat juniorit. Suomessa on hyvä taso, mutta maailma menee kovaa karkuun, kuuluivat kannanotot useasta suusta.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.