Arasta sepelkyyhkystä tuli pihojen lintu

Lassi Kujala

Sepelkyyhkyt pesivät jopa kolme kertaa kesän aikana. Pesien rakennustarpeita linnut keräilevät usein pihanurmikoilta. Kuivat oksat katoavat kuin itsestään.
Sepelkyyhkyt pesivät jopa kolme kertaa kesän aikana. Pesien rakennustarpeita linnut keräilevät usein pihanurmikoilta. Kuivat oksat katoavat kuin itsestään.
Sepelkyyhky hautoo tuuheassa pihapuussa olevassa hatarassa pesässään reilun kahden viikon ajan.

Lassi Kujala

Sepelkyyhkyt ruokkivat poikasiaan kuvussa valmistamallaan kyyhkyn maidolla. Ruokintatilanne on hyvin erikoisen näköistä, sillä poikaset työntävät lähes koko päänsä emolinnun nieluun tavoitellessaan tätä ravintopitoista nestettä.

Lassi Kujala

Poikasia on kaksi ja ne viipyvät pesässä lähes kolmesta neljään viikkoon. Kuvassa kaksi kohta pesänsä jättävää suurta poikasta.

Lassi Kujala

Pesänrakennus ei ole tehokkainta mahdollista. Koiraslintu kiikuttaa pesässä odottavalle naaraalle oksan kerrallaan. Työ etenee hitaasti ja päivän mittaan näitä lentelyitä pihapiirissä voi seurata tuntien ajan.

Vielä noin 20 vuotta sitten sepelkyyhky oli arka viljelysmaiden reunametsissä ja syvällä metsäalueilla pesivä kyyhkylintu. Kyyhkyparvet tulivat keväisin viljelyksille ja hajaantuivat nopeasti pesimäalueilleen.

Sepelkyyhkyn pesän saattoi joskus löytää kuusen oksalta. Se oli harva, risuista tehty levymäinen rakennelma. Rakennusaineita oli käytetty säästeliäästi, joten pesässä olevat kaksi munaa saattoivat pilkottaa pohjan lävitse.

Kyyhkyt olivat hyvin arkoja. Jos kulkija karkotti vahingossakaan hautovan linnun pesästä, oli seurauksena useimmiten munapesän hylkääminen.

Muualla Euroopassa kyyhkyjä pesi myös kaupungeissa. Tämä taipumus levisi hitaasti ja saavutti syrjäisen Suomen vasta vuosituhannen vaihteen paikkeilla. Kouvolassa sepelkyyhkyt ilmestyivät yleisemmin pihapiireihin 2000-luvun alussa.

Kyyhkyjen pesiminen Suomen kaupungeissa on sittemmin vahvistunut vuosi vuodelta ja nykyisin sepelkyyhky on varsin tavallinen pihalintu myös Kouvolassa.

Kaupunkiympäristö lähellä ihmistä on osoittautunut kyyhkyjen kannalta turvalliseksi vaihtoehdoksi.

Ravintoa on saatavilla puistoista ja nurmikoilta ja ihmisestä ei ole vaaraa. Myös syksyn kolmospesinnät sujuvat kaupunkialueilla paremmin kuin maaseudulla, jossa kyyhkyjen metsästys alkaa elokuun 10 päivä.

Kaupungeissa pesiviä kyyhkyjä siedetään, koska niiden matalataajuinen, rytmikäs kujerrus ei ärsytä juuri ketään.

Ne eivät myöskään aiheuta haittaa koristekasveille. Kyyhkyjen pääasiallinen ravinto muodostuu erilaisista siemenistä ja tuoreista kasvin osista.

Pesänrakennusvaiheessa ne keräävät puista pudonneita kuivia oksia ja vievät niitä pesiensä rakennustarpeiksi pois nurmikoilta.

Vaikka kaupunkikyyhkyt ovat pelottomia, ovat taajamien ulkopuolella ja metsäseuduilla pesivät sepelkyyhkyt yhä arkoja ja varovaisia. Ero kahden käyttäytymismuodon välillä on jyrkkä.

Sepelkyyhkyt, kuten muutkin kyyhkyt, ruokkivat poikasiaan erikoisella tavalla. Ne eivät kanna nokassaan ruokaa pesään kuten muut siivekkäät yleensä tekevät.

Kyyhkyt valmistavat ravintonesteen — niin sanotun kyyhkynmaidon — kuvussaan.

Emon saapuessa pesään työntävät poikaset sananmukaisesti päänsä emolinnun kurkkuun. Sieltä ne saavat maitomaista nestettä, jolla ne elävät koko pesäpoikasaikansa ja jonkin aikaa vielä pesän ulkopuolellakin.

Sanonta ”hyvää kuin linnun maito” on voinut saada tästä alkunsa.

Kyyhkyt munivat vain kaksi munaa kerrallaan, mutta lisääntyvät tehokkaasti. Sepelkyyhky voi pesiä kolmasti kesän aikana. Yksi kyyhkypari voi tuottaa kesän aikana jopa kuusi jälkeläistä

Juuri nyt kolmannet pesinnät ovat aluillaan. Lentoon poikaset lähtevät syyskuun loppuun mennessä.

Poikaset poistuvat pesästä vasta ollessaan täysin lentokykyisiä. Emolinnut ruokkivat niitä vielä jonkin aikaa tämän jälkeenkin.

Lassi Kujala