Veturinkuljettaja Santeri ajoi kiskoilla makaavan nuoren miehen päälle kaksi vuotta sitten — "Minua auttoi se, että puhuin ja puhuin"

Veturinkuljettajien työn suurimpana varjopuolena on se, kun ihmiset jäävät tahallaan junien alle. Santeri, 33, toivoo, että sellaista ei tapahdu hänen urallaan enää toista kertaa.

Risto Hämäläinen

Kun ihmiset jäävät tahallaan junan alle, veturinkuljettajien läpikäymiä tunteita ovat suru, voimattomuus, viha, syyllisyys ja hämmästys.
Kun ihmiset jäävät tahallaan junan alle, veturinkuljettajien läpikäymiä tunteita ovat suru, voimattomuus, viha, syyllisyys ja hämmästys.

— Aamuaurinko häikäisi. Hyvin pian lähdön jälkeen, noin seitsemän kilometriä ajettuani, näin kiskoilla jonkin möykyn, muistelee joensuulainen veturinkuljettaja Santeri, 33, kahden vuoden takaista onnettomuutta.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet