Pelargonien taimien hamstraamisen aika on käsillä

Jussi Lopperi

Juha Peltonen tietää, että tähän aikaan vuodesta harrastajat hankkivat uusia Pelargonioiden taimia, sillä osa kukista on kuollut talven aikana.
Juha Peltonen tietää, että tähän aikaan vuodesta harrastajat hankkivat uusia Pelargonioiden taimia, sillä osa kukista on kuollut talven aikana.

Kevät saa pelargoniharrastajan liikkeelle. He täydentävät taimivalikoimaansa uusilla lajikkeilla. Talven kukistamien pelargonioiden tilalle haetaan uusia.

— Näin keväällä harrastajien into on kovimmillaan. Nyt myydään taimia. Harrastajat hakevat erikoisia lajikkeita, Juha Peltonen Peltosen puutarhalta sanoo.

Kouvolan keskustan tuntumassa sijaitseva puutarha on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana pelargonioiden kasvattajien keitaaksi.

— Moni asiakas tulee kauempaakin hakemaan pelargonioiden taimia. Vein juuri yhden Poriin menevän paketin, Peltonen kertoo.

Peltosen puutarhan noin 150 pelargonilajia kuulostaa paljolta. Kaikki on kuitenkin suhteellista, sillä maailmassa lasketaan löydetyn vajaat 11 000 eri pelargonilajiketta.

Etelä-Afrikasta kotoisin oleva kasvi tuotiin 1700-luvulla Eurooppaan. Suomessa se eli pitkään aliarvostettuna kukkana mummon ikkunalla. Juuri näiden mummojen hellän ja sitkeän hoidon ansiosta pelargoni kuitenkin vakiinnutti paikkansa.

Kesäkukkiin kuuluva pelargoni on pyristellyt irti mummon kukka -imagostaan, missä sen juuret ovat. Sodan aikana pelargonikantaa vaalittiin mummonmökeissä.

Pelargoniharrastajien ehkä tunnetuin keräilysuosikki on Evakko. Nimeen latautuu sekä tarinaa että tunnetta. Sodan poisajamana kotitalonsa jättävä karjalaisemäntä ottaa evakkomatkalle mukaansa pelargonin. Hempeän vaaleanpunainen pelargoni selviää raskaasta matkasta ja se nimetään Evakoksi.

Kari Kuuvan 60-luvulla levyttämä Tango pelargonia oli vielä omiaan vahvistamaan mielikuvaa mummojen kukasta.

Tällä vuosituhannella voimistunut pelakuu-buumi on aktivoinut nuoremman polven harrastajat Suomessa. Ruotsalaisten multasormien pelargoniharrastus sai varsinkin takavuosina suomalaiset harrastajat kateudesta vihreiksi.

Naapurimaassa oli jo 90-luvulla oma Mårbacka-pelargoninsa. Peltosen puutarhan Marja Ahola tuo näytille kolme perinteistä ruotsalaisten ylpeydenaihetta. Maallikon silmään ne näyttävät juuri siltä mummon ikkunassa viihtyvältä hempeän vaaleanpunaiselta pelargonilta.

Uusia lajikkeita kehittäviä kärkimaita ovat Saksa, Iso-Britannia, Australia ja Yhdysvallat. Suomen tunnetuimmat lajikkeet kumpuavat lähihistoriasta. Evakon ohella hyvän tunnettuuden ovat saavuttaneet muun muassa Sotaleski, Kaisa, Säkkijärvi ja Leila&Toivi.

Koko kesän kukassaan

Pelargoni on perinteinen, runsaasti koko kesän kukkiva kasvi.

Sen yleisin tyyppi on kotipelargoni, josta on paljon eri värejä ja kukkamuotoja.

Riippapelargonit soveltuvat amppeleihin.

Pelargonit pitävät aurinkoisesta, jopa paahteisesta kasvupaikasta.

Käytetään yleisimmin ulkokukkana erilaisissa istutuksissa ja parvekkeella, sopii myös sisäkasviksi.

Pelargoneja viljellään vuosittain noin 4,3 miljoonaa kappaletta.

Luonnonvaraisena pelargoni voi kasvaa jopa parin metrin korkuiseksi.

Pelargonialajikkeiden kirjo on laaja. Niitä ovat esimerkiksi tähtipelargonit, kääpiöpelargonit, luonnonlajikkeet, miniatyyrit, koristelehtiset, ruusunnuppu- ja tulppaanipelargonit.

Tuoksupelargonien ohella on myös syötäväksi kelpaavia pelargoneja.

Kauppapuutarhaliitto

Kyösti Suolanen

Kyösti Suolanen

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet