Kymenlaaksossa puhutaan erikoista sekamurretta — tutkijan mukaan vain täällä hevonen on hevoin

Takavuosina iskä-sanaa käytettiin vain Kymenlaaksossa, mutta nyt se on levinnyt koko maahan.

Lumikki Haaja

Selänpääläinen Auli Taimela käyttää murretta myös kirjoittaessaan tekstiviestejä.
Selänpääläinen Auli Taimela käyttää murretta myös kirjoittaessaan tekstiviestejä.

Valkealan Selänpäässä asuvaa Auli Taimelaa, 76, kuunnellessa tuntuu melkein kuin olisi lähtenyt ulkomaille. Tältä hänen puheensa kuulostaa, kun tekstiä ei editoi kirjakieleksi:

— Min poika ku ol pien. Se ei oppinu heti sanoo deet. Me naurettii, et meilän kans pärjää pelkäl ällälkin. Minust on iha hauska, kun ihmiset puhuu sillee, et antaa mennä vaa. Tääl Selänpääs on savolaisii ja sellasii. Meittii naurattaa niitten puheet ja niit meitin puheet.

Kymenlaaksossa puhutaan lukuisia murteita. Valkealassa l-kirjaimen käyttö d:n sijaan on yksi yleinen murrepiirre.

— Täällä sanotaan usein ”Käyläh mäneh!”, kun ollaan tekemässä lähtöä. Ja on niitä muitakin erikoisuuksia. Eilen saattaa muuttua jopa muotoon ”öylöön”, Taimela kertoo.

Kiinnostavaa murretta on tutkittu vähän

Kymenlaaksolaisten murre vaihtelee poikkeuksellisen paljon pienellä alueella. Syynä on se, että Suomen tärkein murreraja — itä- ja länsimurteiden linja — halkaisee maakunnan. Kun kymenlaaksolainen sanoo esimerkiksi ”metsän”, muoto voi yhtä hyvin olla länsimurteellinen ”mettän” tai itämurteellinen ”metän”.

Yliopistonlehtori Hanna Lappalaisen mukaan alue on kielentutkijoille erityispiirteidensä takia kiinnostava, mutta jostakin syystä täkäläistä puhetta on tutkittu melko vähän.

Helsingin yliopistossa työskentelevä Lappalainen arvelee, että vähäisen tutkimusinnon taustalla on paikallisen murreidentiteetin häilyvyys. Kymenlaaksolaiset ovat jääneet tutkimuksessa väliinputoajiksi, koska emme ole yhtä yhtenäinen joukko kuin eteläpohjalaiset tai savolaiset.

Kirjakauppojen hyllyiltäkään ei löydy kymenlaaksoksi väännettyjä Aku Ankkoja tai muita sarjakuvia.

Todellisuudessa täkäläisessä puheessa on paljon paikallisia ominaispiirteitä. Yksi erikoisuus on etenkin Pohjois-Kymenlaaksossa tavattava nen-päätteiden muuntaminen. Kouvolan seudun murteissa saatetaan sanoa hevoin, kun tarkoitetaan hevosta.

— Tätä ilmiötä esiintyy koko Suomen mittakaavassa hyvin pienellä alueella. Moni ei edes tajua, kuinka paljon omaperäisiä piirteitä Kouvolan seudun puheessa on, Lappalainen sanoo.

"Vaikea sanoa, mistä se johtuu, mutta voikkaalaisuuden erottaa"

Voikkaan Työväentalolle on kokoontunut noin 20 eläkeläistä pitämään myyjäisiä. Heidän mielestään Kymenlaakson murteiden väliset erot ovat heikentyneet viime vuosikymmeninä, koska yleiskieli on vallannut alaa. Silti tietyt paikalliset piirteet ovat säilyneet.

— Voikkaalla rytmi on omanlaisensa, ja tietenkin min- ja sin-muotoja käytetään paljon. Vaikea sanoa ihan tarkkaan, mistä se johtuu, mutta voikkaalaisuuden erottaa, pohtii Voikkaan eläkkeensaajien puheenjohtaja Kari Iiskola, 69.

Hänen murteensa kuulostaa erilaiselta kuin Taimelan selänpääläinen poljento. Vaikea sanoa, minkä verran asiaan vaikuttaa sukupuoli ja henkilökohtainen puhetyyli.

Iiskola painottaa välillä sanojen lopputavuja voimakkaasti. Kun hän sanoo ”totanoi”, tavut paukahtelevat kuin hidas sarjatuliase.

— Voikkaan tehtaan sulkemisesta tehdyissä dokumenteissa Voikkaassa ja Kone 17:ssä kuulee hyvin täkäläisen murteen. Itse sitä on mahdotonta määritellä.

Ikuisuuskysymys jakaa mielipiteitä — mie vai miä

Kouvolan seudun isoin murrekiista liittyy minä-pronominin käyttöön. Auli Taimela ei osaa sanoa, käytetäänkö Valkealassa enemmän miä- vai mie-muotoa. Hän tapailee esimerkkilauseita ja käyttää vähän molempia.

Voikkaan Työväentalolla asiasta viriää vilkas keskustelu. Yhden mielestä mie on ainoa oikea muoto. Toinen sanoo lausumistyylin riiippuvan tilanteesta.

— Tämä on ikuisuuskysymys. Mielestäni se on mie tai jotain siltä väliltä — vähän niin kuin mieä, Iiskola sanoo.

Kiistelijöiden onneksi asiaan on sopuratkaisu. Tutkimusten mukaan avoin miä-muoto on ominaisempi Etelä-Kymenlaaksolle, mutta käytännössä muotoa käytetään myös joka puolella Kouvolaa. Mie on itämurteellinen muoto ja miä länsimurteellinen väännös siitä.

Mie-sana on levinnyt, koska se kuulostaa mukavalta

Murteista puhutaan välillä katoavana kansanperinteenä. Hanna Lappalaisen mukaan kielen kehitys ei ole näin yksioikoista.

Jossain määrin puhuttu kieli on samankaltaisunut viime vuosikymmeninä, mutta suppeatkin murreilmiöt voivat levitä, jos niihin liittyy positiivisia mielikuvia.

— Valtakunnallisesti kaakkoismurteellinen mie-muoto on kasvattanut alaansa viime vuosina ehkä juuri sen takia, että se kuulostaa mukavalta, Lappalainen sanoo.

Kymenlaaksolainen iskä-sana koki tällaisen nosteen viime vuosituhannen loppupuolella. Takavuosina kymenlaaksolaisen perheen tunnisti muualla Suomessa ”Iskä, iskä!” -huudoista. Nyt sana on levinnyt joka puolelle maata.

— Kielellä voi osoittaa, että kuuluu johonkin ryhmään. Nykyään moni haluaa korostaa juuriaan käyttämällä oman murteensa ilmauksia.

Kokeile murretestistä, puhutko etelä- vai pohjoiskymenlaaksolaista murretta.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.