Köyri on villimpi kuin Halloween

Lukas Pearsall

Takamaan köyritulien puuhamiehet Esko Niemelä ja Osmo Puhakka viimeistelevät useiden metrien korkuista köyrikokkoa. Suuri sen olla pitää, sillä entisaikaan kylät kilpailivat siitä, kenen kokko on komein.
Takamaan köyritulien puuhamiehet Esko Niemelä ja Osmo Puhakka viimeistelevät useiden metrien korkuista köyrikokkoa. Suuri sen olla pitää, sillä entisaikaan kylät kilpailivat siitä, kenen kokko on komein.

Korialaisen Takamaan seuratalon taakse on tuotu lähes omakotitalon kokoinen kasa risuja ja hakkuutähteitä.

Kylän miehet Osmo Puhakka, Esko Niemelä ja Veli-Matti Mäkelä talkoojoukkoineen ovat valmistelleet köyritulia hyvissä ajoin. Miehet odottavat maanantai-iltaa, jolloin lähes 90-vuotiaan seuratalon pihalle saapuu kyläläisiä ja vieraita seuraamaan tulien syttymistä.

Takamaan seuratalolla sadonkorjuujuhlaa vietetään nyt ensimmäistä kertaa, vaikka köyri muuten onkin Korialla tuttu juhla. Muutaman kilometrin päässä Sopessa sytytettiin vielä 1960-luvulla niin isot köyritulet, että niitä tultiin katsomaan Kouvolasta saakka.

Miehet ovat viettäneet lapsuutensa Korian maaseudulla. He muistavat, kuinka köyritapahtumissa yhdistettiin huvi ja hyöty. Tulille tuotiin poltettavaksi rikki menneitä aisanpätkiä, käyttökelvottomia vanhoja rekiä, kantoja ja juurakoita.

— Erään kerran tulille heitettiin jopa puretun koulun katon tarpeet, he kertovat.

Kymmeniä vuosia sitten Korian kylillä oli tapana tuoda köyritulille varastettuja nauriita. Aikansa tämä onnistui hyvin, mutta kaikki eivät olleet tavasta mielissään. Hiljalleen viljelijät oppivat keräämään naurissadon talteen hyvissä ajoin ennen köyriä.

Selitystä tälle erikoiselle tavalle Takamaan kylän miehet eivät tiedä.

Takamaan lisäksi kaiken kansan köyritulille kokoonnutaan maanantaina Pohjois-Kymenlaakson alueella vain Kouvolankylällä ja Tolppalan uimarannalla Iitissä. Nykyinen köyriperinne on vain varjo entisestä. Vuosisatojen ajan köyri oli yksi vuoden suurimpia juhlia Suomessa.

1700- ja 1800-luvuilla kyläläiset kokoontuivat köyritulille syömään lammaspaistia, juomaan viinaa, laulamaan ja ihmettelemään kylän raitilla kulkevia köyri- tai kekripukkeja.

— Köyriin eli kekriin kuului ennen myös karnevaalihahmoja ja köyripukki. Ne olivat kylän miesten esittämiä hahmoja, jotka hulluttelivat ja pelottelivat toisia. Esittäjät pyrkivät hankkimaan itselleen taloista ryyppyjä, kertoo historian professori Kustaa H.J. Vilkuna Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitokselta.

Alkoholilla oli tärkeä osuus syksyn sadonkorjuujuhlissa. Juomisella talonpojat palkitsivat itsensä kesän uurastuksesta. Joillakin seuduilla jopa uskottiin, että isännän hyvä humala vahvistaisi viljan kasvua seuraavana kesänä. Toisaalla taas sammuminen oli tiukasti kielletty, jottei vilja menisi lakoon.

Köyrissä juhlitaan pohjimmiltaan samaa asiaa kuin saksalaisten Oktoberfestissä ja amerikkalaisten Halloweenissa. Moni ajattelee, että Halloween on amerikkalainen juhla, joka on rantautunut Suomeen. Tämä ei pidä paikkaansa.

— Halloween on vanha loppusyksyn juhla, jota on tavallaan Suomessa juhlittu vuosisatoja, mutta erinimisenä. Se on siis kertaalleen Suomesta kadonnut juhla, joka on tullut ulkomailta meille takaisin hieman uudentyyppisenä, Vilkuna vertaa.

Köyriperinnettä on nähtävissä myös muissa syksyn tapahtumissa. Syksyn sadonkorjuumarkkinoilla on sama tarkoitus kuin köyrillä oli ennen.

Tulilla on keskeinen rooli köyriperinteessä. Vilkunan mukaan tulet liittyvät yhä vuodenajan vaihtumisen juhlintaan.

Uutenavuotena ammutaan raketteja, keväisin poltetaan pääsiäiskokkoja ja helavalkeita, kesällä juhannuskokkoja. Syksyllä maaseudun vuodenkierron päättyessä sytytetään köyritulia. Köyritulet tuovat myös turvaa syksyn pimeyteen.

Vilkuna sanoo, että köyrin juhlintaan liittyy myös paljon salamyhkäisyyttä. Juhlatavat olivat usein perheen sisäisiä, eikä niitä ole juuri dokumentoitu. Tämä on vaikeuttanut köyrin historian tutkimista.

Miksi hauska ja kaikkien kyläläisten odottama köyri on sitten hiipunut?

Vilkunan mukaan köyrin juhliminen on vähentynyt sitä mukaa kun pyhäinpäivän juhliminen on kasvanut.

1900-luvun kuluessa köyrin tapoja siirtyi yhä enemmän pyhäinpäivään. Pyhäinpäivä vakavoitui, kuten kävi monille muillekin suomalaisille juhlille.

Osaltaan tämä liittyi siihen, että Suomesta tuli luterilainen maa, eikä luterilaisuuteen kuulu karnevaaliperinnettä.

Myöhemmin köyrin juhlinta väheni entisestään, kun maaseudulta muutti väkeä pois ja siirryttiin elämään elämää omissa oloissa, privatisoiduttiin.

— Tänä päivänä pyhäinpäivä on juhla, jolloin haudalle sytytetään kynttilä ja hiljennytään. Aiemmin sillä oli iloisempi merkitys. Se oli lähes synonyymi kekrille, Vilkuna kertoo.

Sadonkorjuujuhlia on ollut niin kauan kuin satoa on korjattu. Köyri liittyy vanhan vuoden vaihteeseen.

— Kalenterivuosi on eri asia kuin talonpojan kalenterivuosi. Vuodenvaihdetta juhlittiin jo syksyllä, kun sato oli korjattu, Vilkuna huomauttaa.

Uudemman köyrin ajankohdaksi on valikoitunut Mikkelinpäivän jälkeinen maanantai.

Tämän päivän köyritulilla on tarkoitus saada maaseudun asukkaat puhaltamaan yhteen hiileen. Vaikka saavat tulille tulla kaupunkilaisetkin, muistuttavat Takamaan miehet Osmo Puhakka, Esko Niemelä ja Veli-Matti Mäkelä.

— Maaseutu on hiljentynyt ja kylien yhteistoiminta on vähentynyt. On tärkeää, että edes joskus tavataan. Kyläläisten on hyvä tutustua toisiinsa, purkaa huoliaan ja esittää kysymyksiä, he toteavat.

Köyri, kekri, keuri, köyry

Suomalaisten vanhaa sadonkorjuun juhlaa kutsutaan köyrin ja kekrin lisäksi myös keuriksi ja köyryksi.

Nimityksiä on käytössä sekaisin siellä täällä Suomessa.

Sanat ovat hyvin vanhoja. Kekri-sana esiintyy ensimmäisen kerran Mikael Agricolan kirjoituksissa 1550-luvulla.

Agricola liitti kekrin jumaluuteen ja uskoi itse, että kekri on ollut alkujaan pakanallinen jumala.

Lähde: Kustaa H.J. Vilkuna

Marjo Latvanen