Kouvolalaisen perheen varainkeruurumba: tuotemyyntiä, tapahtumatuotantoa ja riihikuivaa rahaa kahden urheilevan koululaisen hyväksi

Viidesluokkalaisten kaksosten äitiä motivoi talkoiluun ajatus siitä, että kouluretket ja leirikoulut tuottavat lapsille ikimuistoisia elämyksiä.

Lumikki Haaja

Varainkeruuhankkeet ovat tulleet tutuiksi Terhi Myllymäelle.  Perheen kaksospojista Niklas (oikealla) tähtää luokkansa kanssa leirikouluun, ja Jessen luokka aikoo tehdä retken. Vanhempien talkoopanosta on tarvittu myös poikien urheiluseuroissa.
Varainkeruuhankkeet ovat tulleet tutuiksi Terhi Myllymäelle.  Perheen kaksospojista Niklas (oikealla) tähtää luokkansa kanssa leirikouluun, ja Jessen luokka aikoo tehdä retken. Vanhempien talkoopanosta on tarvittu myös poikien urheiluseuroissa.

Kouvolan Sanomien verkossa julkaistiin keskiviikkona 27.11. juttu opetushallituksen ohjeista, jotka koskevat kouluretkien ja leirikoulujen rahoittamista. Tässä jutussa kouvolalainen perheenäiti kertoo kokemuksiaan varainkeruusta omien lastensa hyväksi.

Terhi Myllymäen kaksospojat käyvät Mansikkamäen koulua, toinen liikuntapainotteisella luokalla ja toinen tavallisella.

Jesse Myllymäen liikuntaluokka on päättänyt lähteä leirikouluun Vierumäen urheiluopistoon. Niklas Myllymäen luokka aikoo tehdä kuudennen luokan keväällä kunnon retken. Kohdetta ei ole päätetty vielä, mutta voi olla, että reissussa ollaan yön yli.

Vanhempien yhteinen päätös

Kumpikaan suunnitelma ei voi toteutua ilman koulun ulkopuolista rahoitusta. Kummankin luokan oppilaiden vanhemmat ovatkin yhdessä päättäneet, että tarvittava potti kerätään perheiden voimin.

Luokkaretken budjetiksi on arvioitu 2 000—2 500 euroa. Leirikouluun tarvitaan kaksinkertainen määrä euroja.

Myllymäen perheessä varainkeruuhankkeet ovat tulleet tutuiksi myös toista kautta. Molemmat pojat harrastavat urheilua vapaa-ajallaan, ja myös seurat tarvitsevat vanhempien panosta toimintansa rahoittamiseen.

Käynnistäjät harvassa

Tähän mennessä Terhi Myllymäki on kaupitellut ainakin karkkeja ja pipareita, sukkia ja lakua. Lisäksi hän on ollut organisoimassa erilaisia tapahtumia arpajaisineen ja puffetteineen.

Varainkeruu ei ole tuntunut Myllymäestä liian kuormittavalta, vaikka hänellä on myös haastava työ. Hankkeiden tahmein hetki on hänen kokemuksensa mukaan aina niiden alku.

Uudessa porukassa on aina joku, joka huokaisee, että taasko pitää ruveta keräämään rahaa. — Terhi Myllymäki

— Uudessa porukassa on aina joku, joka huokaisee, että taasko pitää ruveta keräämään rahaa, hän sanoo.

Lisäksi niitä vanhempia, jotka ovat valmiita polkaisemaan homman käyntiin, on Myllymäen mukaan aina vähän. Organisoimiseen tottuneena ihmisenä hän on usein itse yksi niistä, jotka tarttuvat toimeen ja alkavat kannustaa muita mukaan.

— Olen muistuttanut muille vanhemmille, että emme me kerää rahaa koululle, vaan lapsille.

Häntä motivoi usko siihen, että retket tuottavat lapsille erityisiä elämyksiä, joista riittää muisteltavaa pitkälle tulevaisuuteen.

Kaikki raha yhteiseksi hyväksi

Myllymäen toisen lapsen luokassa vanhemmat ovat sopineet, että leirikoulukassaa kartutetaan myös riihikuivalla rahalla. Sopimuksen mukaan jokainen vanhempi pulittaa yhteiselle tilille 150 euroa lasten leirikoulua varten.

Myllymäen korviin ei ole kantautunut, että kukaan olisi kokenut joutuneensa sitoutumaan sopimukseen vastentahtoisesti. Lisäksi hän uskoo, että sopimuksesta on tiukan paikan tullen mahdollista ottaa erivapauksiakin.

— Vapaaehtoisessa rahankeruussa maksettuja summia ei seurata henkilötasolla. Kaikki kerätty raha menee joka tapauksessa koko luokan yhteiseksi hyväksi.

Päävastuu aikuisilla

Myllymäestä on hiukan harmillista, että iso osa varainkeruusta jää perheissä aikuisten tehtäväksi. Toisin kuin takavuosina, harva vanhempi uskaltaa enää lähettää lapsensa vaikkapa ovelta ovelle pulloja keräämään tai jotakin kaupittelemaan.

Tästä syystä Myllymäki iloitseekin toisen poikansa luokan yhteistyöstä Kouvolan lakritsin kanssa.

— Oppilaat saivat suunnitella pakkauksen, ja nyt myymme lakua siinä paketissa.

Luetuimmat

Kommentoidut