Arkistosta: Jaalan pyöveli teloitti kostoksi kymmeniä punaisia toukokuussa 1918 — lue Kouvolan Sanomien juttu vuodelta 2007

Sisällissodan alkamisesta on tänään kulunut 100 vuotta. Vuonna 2007 toimittaja Mirja Turunen haastatteli Jaalan pyöveliksi nimitetyn Sulo Nykäsen vaiheita tutkinutta Aleksi Mainiota. Oliko Nykänen poikkeustapaus vai valkoisille sopiva käsikassara, jonka taakse saattoi piilotella omia tekojaan?

Arkisto

Luutantti Sulo Nykänen oli Savon rintaman Jaalan valkoisen lentävän osaston päällikkö.
Luutantti Sulo Nykänen oli Savon rintaman Jaalan valkoisen lentävän osaston päällikkö.

Helatorstaina Kristus astui taivaaseen. Jaalassa vuoden 1918 helatorstai on koston päivä ja veren karnevaali. Sisällissota on päättynyt. Valkoisten kenttäoikeus kokoontuu Liikasen kaupassa ja tuomitsee 18 punaista kuolemaan.

Kuolemaantuomitut viedään ammuttaviksi Poterin pellolle. Paikka on symbolisesti tärkeä, sillä punakaartilainen Matti Lehtinen oli ampunut aiemmin maanviljelijä Erik Poterin pellolleen. Nyt Lehtinen on tuomittujen joukossa.

Punakaartin päällikkö Juho Seppälä kuolee kahleissa ensimmäisten ryhmässä. Yhteislaukauksen pamahdettua luutnantti Sulo Nykänen varmistaa kuolemat ampumalla jokaista teloitettua käsiaseella päähän.

Samana päivänä Juho Seppälän lopuillaan raskaana oleva vaimo Ida haetaan kotoa. Synnytyksen alkaessa hänet murhataan Paljaankallion mäellä. Samalla kuolee pieni ihmistaimi.

Perimätiedon mukaan Jaalassa teloitettiin samana helatorstaina toinenkin 18 miehen ja naisen ryhmä. Sodan loppuselvittely oli pitäjässä poikkeuksellisen verinen. Ainakin 54 ihmistä ammuttiin, näistä kymmenesosa oli naisia. Vankileirillä kuoli 20 henkeä.

Nykäsen vaiheet pysyivät pitkään piilossa

Sulo Väinö Nykänen on Suomen sisällissodan kuuluisimpia valkoisia teloittajia, kuten ”Saaren Jallu”, ”Rummin Jussi”, Hans Kalm ja Veikko Sippola. Heistä kerrotut hiuksia nostattavat kansantarinat ovat eläneet meidän päiviimme.

Nykänen oli melko lyhyt, lempeäkasvoinen, poikamainen 23-vuotias mies. Häntä verhoaa ainutlaatuinen salaperäisyys. Kukaan ei oikein tiedä, mistä hän tuli, ja minne meni sisällissodan jälkeen. Moni on yrittänyt turhaan jäljittää miestä.

Nuori helsinkiläinen historian opiskelija Aleksi Mainio on avannut salaisuuden. Hän sai Nykästä koskevasta perinpohjaisesta pro gradustaan Helsingin yliopistossa loistavat arvosanat.

Aleksi Mainio jäljitti Jaalan tapahtumia Nykäsen tarinan kautta. Tarinan avulla voidaan päätellä, johtuiko kaikki kaistapäisestä yksilöstä, vai oliko väkivallan taustalla jaalalaisten oma tahto.

Jaakko Antilan albumi

Pietarista tullut luutnantti Sulo Nykänen oli työnjohtaja venäläisten linnoitustyömaalla Jaalassa ennen sisällissotaa. Sisällissodan teloittajasta tuli sittemmin huippuvakooja bolshevismin vastaiseen sotaan.
Pietarista tullut luutnantti Sulo Nykänen oli työnjohtaja venäläisten linnoitustyömaalla Jaalassa ennen sisällissotaa. Sisällissodan teloittajasta tuli sittemmin huippuvakooja bolshevismin vastaiseen sotaan.

Intomielinen nationalisti ja boshevismin vihaaja

Sulo Nykänen (s. 1894) ei koskaan asunut vakituisesti Suomessa, vaan Nykäset olivat pietarinsuomalaisia. Isä lukeutui menestyvien suomalaisten kulta- ja kelloseppien ammattikuntaan. Moni oli kivunnut nopeasti ylöspäin kansan köyhistä kerroksista. Pietarinsuomalaiset yleensäkin olivat kallellaan kotimaahan, mutta ylioppilaiden isänmaallisuus hipoi fanaattisuutta.

Ylioppilas Sulo Nykänen oli intomielinen nationalisti, itsenäisyyden kannattaja ja bolshevismin vihaaja. Hänen esikuvanaan oli 10 vuotta vanhempi isoveli Vietti Nykänen, joka oli vaikuttaja venäläistämistä vastustavassa Voima-liitossa. Vietin välityksellä Sulo solmi suhteita suomalaisiin aktivisteihin.

Maailmansodan toiseen osapuoleen Saksaan pidettiin yhteyttä, koska uskottiin sen auttavan Venäjää vastaan.

— Aktivistien ideologian mukaan Suomen itsenäisyyden saavuttamiseksi kaikki keinot olivat sallittuja, laittomatkin, Aleksi Mainio sanoo.

Kielitaitoiselle miehelle löytyi käyttöä

Venäjän levottomuudet 1900-luvun alussa tekivät lopun Nykäsen kultaseppäperheen yläluokkaisesta elämästä blineineen, kaviaareineen ja samppanjoineen. Sodat runtelivat maan taloutta ja työläiset kapinoivat.

Venäjän armeija teki Suomessa laajoja vallitustöitä Pietarin ja Helsingin suojaksi. Kielitaitoinen Sulo Nykänen päätyi töihin Jaalaan armeijan kirjuriksi ja työnjohtajaksi. Ylioppilaana hänestä tuli automaattisesti aliupseeri. Todennäköisesti Nykänen urkki jo silloin tietoja Suomeen rakennettavista linnoituksista sekä joukoista Venäjän viholliselle Saksalle.

Venäjän bolsevikkivallankumous lopetti linnoitustyöt. Nykäsen perhe pakeni Pietarista Helsinkiin jouluna 1917.

Suomen sisällissodan puhjettua tammikuussa 1918 Nykänen soluttautui valkoisten puolelle. Hän päätyi Savon rintamalle Jaalan valkoisen lentävän osaston päälliköksi. Saman nimisiä osastoja oli sekä valkoisilla että punaisilla. Nopealiikkeiset lentävät saattoivat operoida vastustajan selustassa häiriten junaliikennettä ja kylväen kauhua ja tuhoa.

Jaalan lentävät valtasivat pitäjän 30. huhtikuuta. Oli aika palauttaa vanha järjestelmä ja yhteiskuntaluokkien arvojärjestys.

Puhdistaminen merkitsi useimmiten kuulaa kalloon, harvemmin vangitsemista.

Kehuskeli teoillaan avoimesti

Nykästä ei tehnyt kuuluisaksi vain uhrien määrä, vaan myös peittelemätön kehuskelu laajassa selonteossa, jonka hän kirjoitti Jaalan tapahtumista kesällä 1918. Teksti on kuin poikamainen seikkailukertomus, jossa vastakkain ovat uljaat valkoiset soturit, jotka kävivät jaguaarimaista jahtiaan ”petomaisia villejä indiaaneja” vastaan.

Hän kertoi avoimesti, miten lentävät kulkivat torpasta torppaan puhdistamassa pitäjää punikeista. Puhdistaminen merkitsi useimmiten kuulaa kalloon, harvemmin vangitsemista.

Nykänen kuvaa muun muassa erään naisen teloitusta:

”Langetettuani tuomion akalle näin minä, kuinka pojat kilvan, vihasta säihkyvin silmin, laahasivat akan aukealle pellolle ja ryhmäpäällikköni komennettua valmistautuivat ampumaan. Ennen kuin ehtivät tämän tehdä, kiiruhdin itse juhlatilaisuuteen ja silmäilin tarkasti akan ryppyisiä kasvoja-- -jossa ilmeni sellainen vihan ja kiukun ilme, jommoista ei voi kuvitella kuin itse pyövelin perkeleellisessä katseessa- - -En voinut katsella tuota saastutettua naista enempää ja annoin merkin miehille - -. Minun pois lähdettyäni ampumispaikalta syöksyivät miehet ruumiin päälle - - -työnsivät kiiltävät puukot akan ruumiiseen, jossa jo ennestään pulppusi höyryävä veri.”

Jaalan tapaus on esimerkki väkivallan yleisestä selittämisestä

Aleksi Mainion mielestä tekstin perusteella on turha arvioida Nykäsen mielenterveyttä. Aloittelevana kirjailijana hän höysti tarinoitaan ajalle tyypillisin ylisanoin.

Nykäsestä tuli Jaalan paikallinen diktaattori, joka sai pyövelin lisänimen.
Häntä on luonnehdittu sairaaksi poikkeusyksilöksi. Aleksi Mainion mukaan Sulo Nykänen oli pikemminkin sopiva sylkykuppi, kun voittajat huomasivat koston vyöryneen yli sen mikä olisi sotilaallisesti tarpeellista.

— Hulluudella selitetään tapahtumia, joita ei muuten pystytä ymmärtämään. Sanotaan, että ei normaali ihminen tee tuollaisia kaistapäisiä tekoja.

Asian kääntöpuoli oli, että syyttämällä yhtä muut osalliset puhdistavat maineensa. Jaalan tapaus on esimerkki väkivallan yleisestä selittämisestä.

Tutkija Aapo Roselius osoitti tuoreessa kirjassaan Teloittajien jäljillä, että kenttäoikeuden tuomarit ja teloittajat olivat enimmäkseen tavallisia ihmisiä, monet sivistyneitä ja arvostetuissa ammateissa toimivia.

Jaalassa valkoisten kosto oli poikkeuksellisen mittava

Nykäsen kaltaisille aktivistille oli järkytys, että kansa nousi kapinaan, kun piti taistella itsenäisyydestä. Kansa petti luottamuksen. Maa piti vapauttaa venäläisistä ja puhdistaa maanpettureista. Sisällissodassa surmattiin paljon aatteen nimissä.

Sisällissodan terroria on selitetty perinteisesti syy-seuraus -suhteella: punaisten väkivalta johti valkoisten kahta kauheampaan kostoon.

Jaalan tapahtumat eivät sovi selitysmalliin. Punaiset kyllä tekivät vihattuja takavarikoita taloista kaartin huollon turvaamiseksi, mutta tappoivat vain kolme jaalalaista miestä. Punainen terrori oli laimeaa, valkoinen poikkeuksellisen mittavaa.

Filosofian ylioppilas Aleksi Mainiolle Jaala on erityisen mielenkiintoinen väkivallan analysoinnin kohde. Pitäjässä oli suuria tiloja, mutta myös köyhiä torppareita ja maattomia. Jännitteet kasvoivat linnoitustöiden tuodessa pitäjään venäläistä sotaväkeä ja satoja työmiehiä. Töiden loputtua miehet jäivät maleksimaan paikkakunnalle levottomuutta herättäen. Punakapina tuntui nostavan roskaväen valtaan. Voiton jälkeen talolliset ja muut pitäjän kellokkaat halusivat palauttaa vanhan järjestyksen.

Aleksi Mainio pani merkille Jaalan loppuselvittelyjen luokkaluonteen. Suojeluskunta koostui pitäjän talollisista ja heidän pojistaan. He teloittivat työmiehiään, renkejään, piikojaan ja torppareitaan, joiden pelättiin vaativan maata ja omaisuuden uusjakoa.

Jaalan ”komendantti” oli talollisille oivallinen käsikassara, joka kovia otteita kavahtamatta hoiti roskaväkeä pois päiviltä. Vallitöistä huolimatta Nykänen tunsi vähän pitäjän asioita ja ihmisiä. Paikalliset neuvoivat auliisti, ketä piti ampua.

Sisällissodan jälkeen vakoojaksi

Sulo Nykäsen sota jatkui heti kesällä 1918 Vienan-Karjalassa Suur-Suomea luomassa. Hän oli Suomen yleisesikunnan tiedusteluosaston agentti ja toimi heimoretkikunnan tiedustelupäällikkönä.

Loppuvuodesta 1918 Nykäsestä tuli täyspäiväinen vakooja. Suurvallat vahvistivat etupiirejään ja kyräilivät toisiaan esimerkiksi Kuolan niemimaalla ja Arkangelissa. Venäjällä riehui sisällissota. Baltian maat varmistelivat itsenäisyyttään bolshevikkeja vastaan.

Suomen porvaristo pelkäsi uutta punakapinaa ja vakoili Ruotsiin ja Venäjälle paenneita punaisia. Aktivistit katsoivat itsenäistymisen jälkeenkin tietävänsä, mikä oli Suomelle parasta. Punottiin monia salajuonia.

Nykänen palveli ulkomailla Suomen tiedustelua, mutta myös virolaisia. Brittejäkin hän ehti palvella Tukholmassa kaksoisagenttina. Täydellinen venäjän ja ruotsin taito auttoivat luonteeltaan joustavaa vakoilijaa. Hän vaihtoi rooleja, liioitteli, valehteli ja hurmasi ihmiset käytöksellään.

Nykänen päätyi lopulta itse teloitettavaksi

Suomeen Nykänen ei uskaltanut palata, vaan otti Viron kansalaisuuden ja peitti jälkensä: hänestä ei ole juuri mitään tietoa Suomen arkistoissa.

Kaikkea hänen elämäänsä, myös Jaalan puhdistuksia ja vakoilijana toimimista, yhdisti bolshevismin vastainen taistelu. Vakoilu-uran jälkeen Nykänen työskenteli Virossa muun muassa kangastehtaassa. Hän kirjoitti romaaneja salanimellä Sulo Koski.

Neuvostoliiton vallattua Viron toisen maailmansodan alussa Sulo Nykänen vangittiin ja teloitettiin pitkien kuulustelujen jälkeen vuonna 1941. Tuomio ei tullut Jaalan tapoista vaan vastavallankumouksellisesta työstä Venäjän sisällissodassa.

Jaalan pyövelistä liikkuu vieläkin tarinoita. Tarinat johdattivat Aleksi Mainionkin miehen jäljille avovaimon isovanhempien Eeva ja Esko Pöysän luona Kuusankoskella.

Nykäsen elämässä on aineksia laajempaan tutkimukseen, kirjaan tai elokuvaan.

(Juttu on julkaistu Kouvolan Sanomissa 15.4.2007. Vuonna 1918 helatorstai oli 9. toukokuuta).