Härkösten puutarha kukkii Elimäellä koko kesän, tänä vuonna erityisen runsaasti

Katja Juurikko

Leena ja John Härkösen puutarhassa on monen värisiä kurjenmiekkoja, muun muassa sinivalkoinen Suomi100-teemaan sopiva kaunotar.
Leena ja John Härkösen puutarhassa on monen värisiä kurjenmiekkoja, muun muassa sinivalkoinen Suomi100-teemaan sopiva kaunotar.

Katja Juurikko

Pioni on Leena Härkösen suosikkikukkia ja niitä on puutarhassa paljon.

Katja Juurikko

Leena Härkönen ehtii myös nauttimaan puutarhastaan.

Katja Juurikko

Myrskyn runtelema hopeapaju sai rinnalleen kiviasetelman, kun kaivinkone kaivoi vesi- ja viemariputket maahan.

Katja Juurikko

Raudasta taivutetut kehikot ovat kärhöille, jotka kärsivät viime talvesta. Ne kukkivat ehkä taas ensi vuonna.

Katja Juurikko

Korean vaahteralla on kauniit lehdet.

Katja Juurikko

Katja Juurikko

Puutarhassa silmä ja sielu lepäävät.

Katja Juurikko

Pioni on Leena Härkösen lempikukka.

Katja Juurikko

Kukkia on istutettu myös entisen sikalan kivijalkaan.

Katja Juurikko

Puiston puolella on selkeät kulkureitit.

Katja Juurikko

Harvinainen Mantsurian jalopähkinä.

Katja Juurikko

Härkösten puutarhassa on siellä täällä levähdyspaikkoja.

Katja Juurikko

Entisen sikalan kivijalan harkkojen koloihin on istutettu pelargonioita ja muita kesäkukkia.

Katja Juurikko

Katja Juurikko

Kimalainen tutustuu sinivalkoiseen kurjenmiekkaan.

Katja Juurikko

Pionit ja akileijat kukkivat tänä vuonna vielä heinäkuussakin.

Katja Juurikko

Ruskea kurjenmiekka on yksi pihan erikoisuuksista.

Katja Juurikko

Puutarhassa avautuu kauniita näkymiä.

Katja Juurikko

Härkösten lemmikki, venäjänvinttikoira Mila on vasta kahdeksan kuukauden ikäinen.

Katja Juurikko

Mantsurian jalopähkinä kukkii.

Katja Juurikko

Vanhat aidanseipäät somistavat pihaa.

Elimäkeläisten Leena ja John Härkösen tapana on kesäisin juoda aamukahvit puutarhassa. Sen jälkeen on vuorossa pihakierros, jossa katsellaan ja kuulostellaan, miten kukkien, pensaiden ja puiden yö on mennyt.

Härkösten puutarha on 1950-luvulla rakennetun omakotitalon 2600 neliön suuruinen tontti, pellon laidassa, muutaman kilometrin päässä Elimäen kirkolta. Kukkien ja erikoisten puiden kirjo on valtava.

— Viileä alkukesä on pidentänyt kukinta-aikaa ja kukkia on enemmän kuin moneen vuoteen. Lisäksi tuholaiset ovat pysyneet poissa, Leena Härkönen sanoo.

Runsas kukinta alkoi jo keväällä, kun tuomien ja syreenien kukat kestivät poikkeuksellisen pitkään.

Piha on jaettu etelän puolen kukkatarhaan ja pohjoisen reunan puistomaiseen pihaan, jossa pääosassa ovat puut. Toki silläkin puolella on kukkia, mutta sellaisia, jotka viihtyvät varjossa.

Kukkaistarhassa tulevat ensimmäisinä vastaan oranssit idänunikot ja siniset akileijat. Pellolta käy raikas tuuli ja ilmassa on vieno kukkaistuoksu.

Seuraavaksi huomio kiinnittyy monen värisiin, täydessä kukassaan oleviin pioneihin, joita on paljon. Se onkin Leena Härkösen mielikukka. Osa pioneista peräisin hänen isoäitinsä pihasta. Ne ovat vanhoja lajikkeita, jotka kestävät hyvin pohjoista ilmastoa.

Työtä on ollut paljon

Härköset ostivat Elimäen talon vuonna 1988.

— Tontti oli rikkaruohojen valtaama, reunoilla kasvoivat isot puut ja orapihlaja-aita. Lisäksi oli marjapensaita, joista olemme luopuneet. Pioneista on enemmän iloa.

Lapion ja kottikärryjen avulla he rupesivat rakentamaan pihaa. Vaihtoehtona olisi ollut tilata isot koneet mylläämään uusi piha kertaheitolla, mutta Härköset valitsivat toisen tien.

— Ensimmäiset kymmenen vuotta vuotta kuluivat ja tuntui, ettei työ näy missään. Monta kertaa piti aloittaa alusta, kun istutukset eivät onnistuneet, Leena Härkönen muistelee.

Noina vuosina he suorastaan raatoivat pihalla, myös sateessa ja savilillussa kahlaten. Nyt kukkaloistosta ehtii jo nauttimaankin.

Harrastus peritty äidiltä

Leena Härkönen on kotoisin Lappeenrannasta. Myös hänen äitinsä on aktiivinen puutarhaharrastaja, joten oppia ja neuvoja hän on saanut jo kotoa.

Elimäen tontti on savimaata, mikä oli hänelle kokonaan uusi ja erilainen kasvupohja. Kokemuksen kautta he oppivat esimerkiksi sen, että kukkapenkin pohja pitää rakentaa ainakin parikymmentä senttiä maanpintaa korkeammaksi, sillä savi ”syö multaa” alhaaltapäin. Ensimmäiset kukkapenkit vajosivat monttuun, vesi jäi lillumaan saven päälle ja kasvit tukehtuvat.

Nykyisin he eivät enää välttämättä kaiva maata, vaan möyhentävät pinnan, jonka päälle laitetaan sanomalehteä, risuja ja muuta maatuvaa ja lopuksi paksu kerros multaa.

— Toisaalta savimaa on ravinteikas ja hyvä kasvualusta.

Istutukset on suunniteltu niin, että kun yksi kasvi lopettaa kukkimisen, toinen jatkaa. Kukoistus jatkuu läpi kesän.

Syksyllä on puiden ja pensaiden vuoro loistaa. Mantšurian jalopähkinä, Siperian lehmus, Korean vaahtera ja samettisumakki ovat isoja pensasmaisia puita, joiden lehdet tuovat keltaista ja kirkkaan punaista väriä maisemaan.

Mustila inspiraation lähde

Taimet on hankittu lähellä sijaitsevasta Mustilan arboretumista.

— Arboretumin läheisyys on innostanut puutarhanhoitoon ja se on ollut iso inspiraation lähde. Rakastan sitä ja käyn siellä usein, Leena Härkönen hehkuttaa.

Hän kuuluu Mustilan ystäviin ja muutamiin muihin yhdistyksiin ja nettiryhmiin. Niiden kautta saa uutta tietoa ja porukalla tehdään esimerkiksi siemenien ja taimien yhteistilauksia ulkomaille.

Hän suosittelee puutarhaharrastajille, myös aloitteleville, elokuussa Mustilassa järjestettävää taimipäivää, josta voi ostaa taimia ja samalla saada kasvatusohjeita.

— Puutarhassa puuhastelu tekee hyvää sielulle ja ruumiille, hyvä vastapaino arkiselle työlle, Leena Härkönen toteaa.

Katso lisää kuvia www.kouvolansanomat.fi.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.