Teatteriarvio: Duunaritarina taipuu fantasiaan

Nadi Hammouda

Lauri (Panu Poutanen) ja Esko (Pete Lattu) tutkivat työmaapiirustusta näytelmässä Vakavuusongelma. Näytelmä sai kantaesityksensä vuosi sitten Helsingin kaupunginteatterissa.

Pitäkää mielessä nimi Jaakko Autio. Nuoren äänisuunnittelijan kädenjälki loistaa Kouvolan teatterin kevään ensimmäisessä ensi-illassa Vakavuusongelma.

Aution käsittelyssä rakennustyömaa sykkii kuumeisena, pyörryttävänä äänimaisemana, joka lähestyy free jazzia. Välillä tapahtumien taustalla soi luonto tai utuinen äänimatto, sitten raksan taukotilan radiosta helähtää tuttu iskelmä. Rapakon pintakin soi.

Teatterinäyttämölle on noussut poikkeuksellinen teos. Se esittelee ansiokkaasti persoonat kypärien ja kirkkaankeltaisten huomiovaatteiden alla. Ääneen pääsevät rakennustyömaan miehet ja naiset, jotka yrittävät selvitä työuupumuksen, organisaatiouudistuksen ja epävarmuuden keskellä.

Raksaslangia viljelevä draamakomedia — tai tragikomedia — on ronskin hauska, mutta pohjimmiltaan haikea. Vakavuusongelma kertoo ennen muuta mahdollisuuksista, jotka jäävät näkemättä ja käyttämättä. Tarina myös muistuttaa, että työkaverin vointia kannattaa kysyä.

Näytelmä sijoittuu rakenteilla olevalle Lintupuiston asuinalueelle. Duunaritarinan merkkihenkilö on Pete, kaupunkitekniikan rakentamisen työmies, joka on monessa mielessä syvällä montussa. Hän kaivaa kuoppaa työkseen ja itselleen.

Unettomuuden näännyttämä mies on päätynyt siihen jamaan, että alkaa nähdä harhoja. Milloin mistäkin työmaan kolkasta ilmestyy nuori Anja (Emma-Sofia Hautala), rakastettu vuosikymmenten takaa. Työmaan johdossa käy omaa taisteluaan nyky-Anja (Satu Taalikainen), joka painii epävakaan maaperän, säädösten, pudotuspelin ja yksityiselämän ratkaisujen kanssa.

Veli-Matti Karén tekee Petenä yhden parhaista roolisuorituksistaan. Hänen kasvoillaan ja kehossaan paistavat viisikymppisen miehen pettymykset, kaipuu ja uupumus. Karénin Pete on jämäkkä valitsemallaan luovuttamisen tiellä. Katsoja kulkee mukana hellin ja kylmäävin tuntein.

Mehevää huumoriosastoa edustaa vastaava mestari Esko (Pete Lattu), joka puhuu porukan näännyksiin, usein ohi suunsa, mutta tarkoittaa kyllä hyvää. Tällaisia kavereita on tosielämän työmailla. Lattu hoitaa höpöttävän roolin notkeasti ja hippusen setämäisellä sävyllä.

Panu Poutasen nuori Lauri, määräaikainen työmies, oli ensi-illassa täyttä asiaa. Rebecca Viitalan putkenlaskija Minerva taas oli niin flirtti ja keinahteleva, että tyyppi ei tuntunut istuvan raavaaseen raksaympäristöön.

Sanna Halmeen suunnittelemassa työmaalavastuksessa on taitava keskeneräisyyden illuusio. Raksan osat taipuvat fantasiamaisiin käänteisiin ja tarjoavat wau-efektejä. Kenties monttukokemus, maaperän kouriintuntuvuus, olisi voinut välittyä vielä vahvemmin.

Ohjaaja Satu Linnapuomi tasapainoilee saumattomasti draaman, komedian ja fantasian välillä. Jos näyttämöltä jotakin jää kaipaamaan, niin todenmukaista rakentamisen meininkiä ja etenkin näyttelijäntyön elämyksellistä rytmikkyyttä kohdissa, joissa Jaakko Aution äänisuunnittelu pääsee valloilleen.

Näytelmä: Vakavuusongelma. Käsikirjoitus Mika Ripatti. Ohjaus Satu Linnapuomi. Kouvolan teatteri, ensi-ilta 21.1.

Hyvää: Äänisuunnittelu, fantasiaelementit ja Karénin suoritus.

Huonoa: Todenmukaista rakentamisen meininkiä jäi kaipaamaan.

Erityistä: Käsikirjoittaja Mika Ripatti on maanrakennuksen ammattilainen.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.