Kouvolassa koululaiset juhlivat itsenäisyyttä ensimmäisten joukossa

Sata vuotta sitten Kouvolassa oli huutava pula ruuasta. Itsenäistyminen pantiin merkille, mutta monilla se jäi arjen huolten alle.

Kouvolan Sanomien arkisto

Sata vuotta sitten Kouvolan torin laitaan oli jo pystytetty valaisinpylväät. Kuvan näkymä avautuu Pohjola-torin laidalta kohti nykyistä kaupungintaloa.
Sata vuotta sitten Kouvolan torin laitaan oli jo pystytetty valaisinpylväät. Kuvan näkymä avautuu Pohjola-torin laidalta kohti nykyistä kaupungintaloa.

Se oli harmaa ja sateinen torstai.

Joulukuun 6. päivänä 1917 kirpeä pakkanen lauhtui nopeasti. Lounainen ilmavirtaus toi lumisateen, joka päivän mittaan muuttui rännäksi ja vedeksi. Joulukuun alku 1917 oli ollut kirpeän kylmä. Maa oli jo lumen peitossa.

Sinä päivänä Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen. Svinhufvudin senaatti eli Suomen silloin hallitus oli antanut eduskunnalle esityksen, jossa se ilmoitti ryhtyvänsä tarvittaviin toimiin Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustamiseksi.

Kouvolan Sanomat julkaisi uutisen tapahtuneesta 12. joulukuuta. Viikkoa aiemmin lehti oli tehnyt selväksi, että tavoitteena on itsenäinen Suomi.

”Kouwolan Sanomat ei aja erikoisesti minkään valtiollisen puolueen asiaa. Kansanwaltainen, lujalla järjestyksellä ja laeilla turwattu itsenäinen Suomi on se tulewaisuus, joka tämänkin lehden päämääränä kangastaa. Kunnallisissa kysymyksissä tahtoo Kouvolan Sanomat ajaa edistyksellistä politiikkaa.”

Kouvolan Sanomat ilmestyi tuolloin kerran viikossa.

Jussi Lopperi

Kouvolan Sanomat kertoi Suomen itsenäistymisestä 12. joulukuuta 1917.
Kouvolan Sanomat kertoi Suomen itsenäistymisestä 12. joulukuuta 1917.

Yhteiskoulun oppilaat saivat vapaapäivän

Kouvolan suomalaisessa yhteiskoulussa oltiin ajan hermolla. Kouvolalainen opettaja Impi Siukonen muisteli 6.12.1917 päivätyssä Aino-siskolleen kirjoittamassaan kirjeessä, että ”Tänään on meilllä koulusta lupa — itsenäisyyden kunniaksi”.

Opetusneuvos Sakari Viinikainen kertoo, että Kouvolan suomalaisen yhteiskoulun rehtori Ivor Hall oli muutaman muun kouvolalaisen vaikuttajan tavoin hyvin tietoinen Svinhufvudin senaatin itsenäisyysjulistuksesta, joka oli annettu 4. joulukuuta. Seuraavana päivänä Hall piti tunteikkaan puheen koulunsa opettajille ja oppilaille ja lupasi näille vapaapäivän.

Kouvolan suomalaisen yhteiskoulun oppilaat saattoivat viettää itsenäisyyspäivän vapaata ensimmäisinä koululaisina Suomessa, Viinikainen arvelee.

Jussi Lopperi

Ruuasta oli kova pula koko maassa.
Ruuasta oli kova pula koko maassa.

Jussi Lopperi

Joulukuun alussa heräsi toivo tanskalaisen sillin saamisesta.
Joulukuun alussa heräsi toivo tanskalaisen sillin saamisesta.

Ruokaa etsittiin idästä ja lännestä

Maailmansotaa oli käyty jo kolme vuotta. Elintarvikepula oli kova. Kouvolan Sanomissa kerrotaan syömäviljan puutteesta Viipurin läänissä 5. joulukuuta seuraavasti:

”Sen johdosta, että Wiipurin läänin useita kuntia uhkaa näinä päivinä täydellinen wiljan puute, päätti Wiipurin läänin Elintarwikekomitea wiime torstaina lähettää kiertokirjeen kaikille läänin elintarwiketoimikunnille kehoituksella, että nämä aiwan ensi tilassa ryhtyisiwät ottamaan lainaksi omawaraistalouksista 30 pros., maksaen näille näin lainatusta wiljasta nykyisen rajahinnan mukaan, ollen wiljanomistajalla sitten oikeus samalla hinnalla myöhemmin jälleen kunnalta ostaa wiljaa kun kunta on sitä saanut. Samalla päätettiin kehoittaa kuntien elintarwikelautakuntia toimimaan siihen suuntaan, että perunoita sekoitetaan jauhoihin.”

Apua toivottiin myös lännestä. Tanskasta uskottiin saatavan tuhansia sillitynnyreitä Ruotsin kautta.

Aiemmin syksyllä Kouvolan elintarvikelautakunta oli kehottanut jäkälänkeruuseen: kuivatusta ja jauhetusta jäkälästä olisi tarvittaessa voinut leipoa hätäleipää. Polttopuusta oli yhtä kova pula kuin ruuasta.

Kouvolan Sanomien arkisto

Emil Sippu muisteli Suomen itsenäistymistä, kun siitä oli kulunut 50 vuotta.
Emil Sippu muisteli Suomen itsenäistymistä, kun siitä oli kulunut 50 vuotta.

Aikalaiset muistelivat itsenäistymistä vuonna 1967

50 vuotta myöhemmin aikalaiset muistelivat itsenäistymistä Kouvolan Sanomissa. Maanviljelijä Emil Sippu Inkeroisten Marinkylästä oli itsenäistymisen aikaan 27-vuotias.

— Erityisesti Kymenlaakson teollisuuspaikkakunnilla koki itsenäisyyden julistuksen ja joulukuun 6. päivän suuren tapahtuman sekasortoisin mielin. Oli toteutunut kansallinen unelma, mutta seuraavat ajat olivat vaikeita.

Inkeroisissa pidettiin silmällä Kotkan-rataa, sillä sitä myöten liikkuivat sekä ihmiset että uutiset, Sippu kertoi.

— Inkeroisten asema oli silloin se keskus, jossa kokoonnuttiin. Täällä venäläisten joukkojen innostamat paikalliset punaiset usein jo ennen varsinaista sotaa esiintyivät uhkaavasti, mutta vasta useiden murhatapausten jälkeen mielten kuohu ja levottomuus valtasi kaikkien mielet.

Kouvolan Sanomien arkisto

Vaikka pelotti, asiaan uskottiin, kertoi itsenäistymisestä Kalle Niinivaara Kouvolan Sanomissa vuonna 1967.
Vaikka pelotti, asiaan uskottiin, kertoi itsenäistymisestä Kalle Niinivaara Kouvolan Sanomissa vuonna 1967.

Levottomuuksista kerrottiin yksityiskohtaisesti

Kouvolan Sanomissa levottomuuksista kerrottiin joulukuun 5. ja 12. päivän lehdissä lyhyinä tiedotteina tai sähkeinä.

”Pappi jäänyt junan alle. Kun Kouwolasta Sawoon lähtevä iltajuna  wiime keskiwiikkona ajoi Kouwolan sotilaskasarmin kohdalla olewan ylikäytäwän ylitse, joutui wenäläinen pappi junan alle, sillä seurauksella, että hän ruhjoutui kuoliaaksi.”

Opetusneuvos Sakari Viinikaisen mukaan kyseessä saattoi olla surmatyön lavastus: Kouvolan varuskunnan kirkko oli nimittäin ryöstetty vähän tätä ennen.

” Ryöstö. Kun Iitin pitäjän Tapolan kylän Mattilan kartanon talonwäki wiime lauantaina parhaillaan oli illastamassa, astui sisään kaksi naamioitettua miestä, jotka rewolwerit ojossa ilmoittivat haluawansa toimeenpanna aseiden etsinnän. Toinen heistä asettui wartioimaan ulko-owelle sillä wälin kuin toinen edelleen rewolweri ojossa pakotti talon isännän awaamaan laatikot ja kaapit. Mitään aseita he eiwät löytäneet, mutta roistot anastiwat 300 mk rahaa 2 kultakelloa ja useita kultasormuksia. Isäntä pakoitettiin sitten seuraamaan karjapihan ullakolle, jossa piti jatkettaman aseitten etsintää. Kun ehdittiin ullakon owelle, katosiwat sillä wälin molemmat roistot eikä heitä sittemmin etsinnöistä huolimatta ole saatu kiinni.”

”Suomen lippu. Komitea, jonka senaatti on asettanut laatiman ehdotusta Suomen lipuksi, on saanut ehdotuksensa walmiiksi. — Ehdotuksen mukaan tulisi lippuja olemaan kolme: kansallislippu, kauppalippu sekä meri-, tulli ja luotsilippu. — Kansallislippuna tulisi olemaan tunnettu leijonalippu, jossa punaisella pohjalla on Suomen heraldinen leijona ruusuineen. —Kauppalipussa tulisi olemaan punaisella pohjalla poikittainen keltainen risti, joka jakaa lipun neljään osaan, joista ylemmästä sisemmässä tulisi olemaan yhdeksän valkoista kolmessa rivissä kolme kussakin. — Meri-, luotsi ja tullilippu tulisi olemaan samanlainen kuin kauppalippukin, ainoastaan sillä eroituksella, että yhdeksän ruusun tilalla on heraldinen leijona ruusuineen. ”

”Orpolasten juhlaa wietetään Kuusankosken Seuratalolla ensi sunnuntaina tk 16. pnä. Juhla alkaa klo 10 ap. Juhlaan tulee orpokoti Siunaukselan johtaja maisteri J. Kurwinen puhumaan.”

Kouvolan Sanomien arkisto

Kouvolankadun ja Päätekadun risteyksessä näytti vuonna 1917 tältä.
Kouvolankadun ja Päätekadun risteyksessä näytti vuonna 1917 tältä.

Kouvolakin voisi juhlia itsenäisyyttään

Myös Kouvola voisi juhlia 100-vuotista historiaansa. Kouvolan itsenäistymisen ensimmäinen askel otettiin, kun asemakylä sai taajaväkisen yhdyskunnan aseman vuonna 1917. Taajaväkisellä yhdyskunnalla tarkoitettiin maalaiskuntaan kuuluvaa asutuskeskusta, jolla oli rajoitettu itsehallinto-oikeus.

Vuonna 1917 Kouvolan pinta-ala oli vajaat viisi neliökilometriä. Asukkaita oli runsaat 3 800. Sata vuotta myöhemmin asukkaita on noin 85 000 ja pinta-ala on kasvanut 2 871 neliökilometriin.

Kouvolan Sanomat alkoi ilmestyä kahdesti viikossa

Vuonna 1917 Kouvolan Sanomat oli talousvaikeuksissa, minkä paikalliset pankinjohtajat Oskari Ahti ja Hjalmar Hultin panivat merkille. He kuitenkin uskoivat sanomalehteen ja sen tulevaisuuteen, vaikka poliittinen tilanne maassa kärjistyi pahasti.

Ahti ja Hultin muuttivat lehden kaksipäiväiseksi. Sen piti olla vain välivaihe kolmepäiväiseen ilmestymiseen siirtymisessä. Uusi omistaja, Kouvolan Sanomalehti Osakeyhtiö, lisäsi uutisaineiston osuutta. Lehdestä piti tulla ”ajanmukainen maaseutulehti”. Toimittajaksi valittiin Haminan Lehden toimittaja Paavo Aho.

Aho ehti toimittaa lehteä vain marraskuusta 1917 tammikuuhun 1918. Tammikuun 22. päivä 1918 ilmestynyt Kouvolan Sanomat jäi Aho viimeiseksi, sillä punaisten hallitsemalla alueella eivät saaneet ilmestyä muut kuin sosialismia kannattavat lehdet.

Punaiset teloittivat Ahon Kouvolassa 19. huhtikuuta. Syynä eivät olleet hänen kirjoituksensa, vaan poliittinen tausta: marraskuussa 1917 Aho organisoi suojeluskuntaa Haminaan, ja hänen valittiin sen ensimmäiseksi päälliköksi. Aho oli näin ollen ”merkitty mies”, joka sodan puhjettua yritti piiloutua. Hän jäi kiinni Kotkassa, ja punaiset ampuivat hänet Kouvolan veripellolla.

Seuraavan kerran Kouvolan Sanomat ilmestyi kesäkuussa 1918.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.